Inspiroidu Archives - Explorer In Me

29.1.2018

Haastattelu sisustussuunnittelija Katja Piiroinen 11/2017

Olemme oululaisessa kahvilassa ja ammattisisustajan silmät vaeltavat kahvilan miljöötä uteliain ja arvioivin katsein. -En ole ennen muuten täällä käynytkään, Katja tuumaa. Ennen kuin ehdimme saada kupposet pöytään olen jo kuullut jo pienen kiteytyksen julkisten tilojen sisustuksen uudesta suunnasta ja kokemuksellisuuden merkityksestä.

Katja katsoo maailmaa putki-insinöörin koulutuksella, mutta hyvin visuaalisilla ja kauneutta rakastavilla silmillä. Koulutuspolku ei ole ollut se tavanomaisin – siihen mahtuu mm. täyskäännös luovalta puolelta insinöörin koulutukseen. -Lukion jälkeen kävin kauppaoppilaitoksen enkä tiennyt yhtään mitä haluan tehdä. Sen jälkeen hakeuduin pääkaupunkiseudulle yksityiseen kouluun lukemaan visuaalista markkinointia. En oikeastaan siinäkään vaiheessa tiennyt onko tämäkään millään tavalla minun juttu. Jotenkin vain se ohjautui kohdalleni ja visuaalisuus kiehtoi. Tämän koulutuksen jälkeen tein luovalta puolelta täyskäännöksen ja hakeuduin teknilliseen ammattioppilaitokseen insinöörin koulutukseen. Se oli sellainen ihmeellinen juttu, jota vastaan aluksi taistelin, Katja kertoo.

Rationaalisena ja perusteellisena ihmisinä insinöörin koulutus sopi kuitenkin hyvin ja valmistumisen jälkeen töitä riitti omassa perheyrityksessä. Perheyrityksen konserniin perustettiin maahantuontiyritys, jota Katja pääsi hallinnoimaan ja tekemään visuaalisuutta ja LVI-alan töitä.

Televisiouralle hakemusten kautta

Vuonna 2004 televisiossa oli mainos, jossa haettiin uuteen ohjelmaformaattiin neljää pariskuntaa, joiden tehtävänä oli remontoida ja sisustaa. Katja ajatteli heti mainoksen nähtyään, että tämä on kyllä niin minun juttu – remontoimista ja sisustamista! Televisio-ohjelman tuotannon ympärille liittyvät asiat, kuten tv-kamerat ja julkisuus, jäivät innostukselta täysin varjoon. Katjan sisäinen tunne vain oli niin vahva, että tähän on päästävä mukaan! Hakijapariskuntia oli paljon. Katjan puoliso on jo aiemmin huvikseen ehdottanut yhteen televisio-ohjelmaan hakemista. Hyppönen ja Embuske Experience oli myöhäisillan talk-show ja tuotantotiimi teki yhden suoran lähetyksen jonkun katsojan kotoa. Valtavan hakemusmäärän joukosta Katja puolisoineen valittiin ja ensi kokemus tv-työstä sai alkunsa. -En siinäkään vaiheessa ajatellut, että tv tulee olemaan se minun juttu. Ajattelin, että tämä on nyt vaan jostain syystä tehtävä, Katja muistelee.

Uusi ohjelma formaatti, johon haettiin tavallisia ihmisiä remontoimaan ja sisustamaan, oli nimeltään Unelmakämppä. -Olen kätevä käsistäni ja luonteeltani määrätietoinen ja mies taas enemmän myötäilevä hössöttäjä. Uskon, että tämän perinteisestä näkökulmasta katsottuna roolijaon nurinkurisuuden näki myös tuotantotiimi. Meidät valittiin hommaan ensimmäisenä ja sitten lisäksi vielä kolme muuta pariskuntaa.

Unelmakämppä-ohjelman ideana oli, että jokaisella pariskunnalla on vastaanvanlainen rivitaloasunto, josta remontoinnin kohteena on aina yksi huone per viikko. -Voitimme kaksi ensimmäistä kohdetta (makuuhuone ja pesutilat) ja sitten joku sanoi, että teidän makuuhuone on kuin sisustuslehdestä. Aloin itsekin aprikoimaan, että olenko mä niin hyvä jotenkin ja sitten kun seuraava kohdekin meni hyvin, niin olin itsekin päästä pyörällä, että mitä tässä oikein tapahtuu!

Unelmakämpän tuottaja oli myös suomalaisen ohjelmaformaatin Pientä pintaremonttia toinen keksijä. Hän otti Katjaan myöhemmin yhteyttä ja tarjosi paikkaa uuteen sisustusohjelmaansa. Ohjelman idea oli, että kolmen erilaista suunnittelijaa; ammattilainen, harrastaja ja aloittelija kilpailevat keskenään. Suunnittelijoita informoitiin, että ennen kameran eteen menoa pitää olla suunnitelma. -Aivan noviisina olin piirtänyt millimetripaperille pohjakartan, johon huonekalut oli sijoitettu uudestaan. Sen lisäksi olin kirjoittanut paperille viisi ranskalaista viivaa työselostuksineen, että mitä tehdään. Viereen tuli sisustussuunnittelija, jolla oli kankaita, valaisinta, tyynyä ja tietokoneella piirretty pohjapiirustus. Toisella puolella oli Teuvo Loman, joka on huippuhyvä piirtämään ja taidepläjäys jo itsessään. Voin sanoa, että ajattelin siinä vaiheessa, että jos tuolla ”yläkerrassa” on joku, niin nyt on se hetki imaista minut lattian sisään! En voi esitellä kameroille ja ihmisille kahta paperia, jotka minulla on tässä pöydällä.

Tilannetta ei helpottanut se, että sisustustoimeksiannon antanut pariskunta ilmoitti budjetikseen 500€, johon Katja oli spontaanisti naurahtanut ja kysynyt oikeaa summaa.. Homma tuntui valuvan kokonaan käsistä. Kulmikkaiden hetkien jälkeen kävikin ilmi, että myös asiakas oli insinööri ja varsin tykästynyt Katjan selkeään ja toteutettavaan suunnitelmaan. Tilaus meni siis tiimin keltanokalle!

Kun ohjelmaa esitettiin tv:ssä alkoi puhelin piristä ja voitokkaita suunnitelmia tekevällä sisustajalla alkoi tilauskirja täyttyä. -Olin ihmeissäni kaikesta hyvästä palautteesta, vaikka sisäisesti edelleen epäilin kykyjäni.

Yhtäaikaa ohjelmanteon kanssa Katja aloitti Tampereen Ammattikorkeakoulussa sisustussuunnittelijan opinnot. Todellinen koulu oli kuitenkin ohjelman tekeminen. Ammattilaisten tekemisen vierestä seuraaminen toi lyhyessä ajassa valtavasti oppia. Viralliset sisustussuunnitellijan opinnot kuitenkin jatkuivat, kunnes kaksi opettajaa alkoi hienovaraisesti kyseenalaistaa homman järkevyyttä, kun heidän oppilaansa tekee näkyvää tv-uraa ja töitä alalla täyspäiväisesti. Lopulta työprojektit veivät Katjan mennessään ja valmistuminen jäi.

Haaste on heitetty

Luonteva tv-esiintyminen oli pistetty merkille myös Kouvolan rakentajamessujen järjestäjätaholla. Messuille tarvittiin pääesiintyjää ja Katja sai yllättävän yhteydenoton. -Kieltäydyin tarjouksesta kohteliaasti. En ollut koskaan puhunut ison yleisön edessä ja ajatus suorastaan pelotti. Soittaja ei perääntynytkään helpolla vaan soitti toisen kerran ja lopulta huomasin sanovani kyllä. Ajattelin, että jos nyt puoliväkisellä tarjotaan tällaista tilaisuutta, josta saa vielä rahaa, niin miksi en lähtisi kokeilemaan? En ollut koskaan puhunut mikrofoniin, joten kyllähän sekin jo tuotti oman jännityksensä. Sain kaverilta kannettavan kaiuttimen ja mikrofonin, jolla harjoittelin puolen tunnin sisällön. Kuulostelin miltä ääneni kuulostaa mikrofoniin puhuttuna ja menin esiintymään! Kun ensimmäinen esitys oli loppu porukka lähti nauraen ja taputtaen pois. Olin aivan äimistynyt. En todellakaan koe olevani mikään vitsinkertoja ja olin aivan hämmästynyt yleisön reaktioista ja siitä kuinka hyvin koko homma meni! Jäin istumaan tyhjään saliin ja ihmettelemään koko tilannetta. Siitä selvittyäni soitin äidille. Olin niin tyytyväinen, että otin kiinni siitä tarjotusta tilaisuudesta ja voitin itseni. Olin aivan täpinöissä!

-Oli loppujen lopuksi hyvin luontevaa puhua asiasta mistä tietää ja kun sisältö on harjoiteltu hyvin. Elävän yleisön edessä on niin paljon voimaannuttavampaa, kun saa kontaktin yleisöön ja näkee ilmeet ja reaktiot. Se oli niin paljon innostavampaa kuin että kamera tököttää siinä vieressä. Se on aivan taivaallinen tunne! Ennen esitystä miettii jo, että saanko jo aloittaa?!? Minulla on kuulemma opettajamainen puhetyyli, kun esiinnyn. Kerron paljon faktoja ja esimerkkejä, mutta puhun hyvin opettajamaisesti, opettajatyylillä. Joskus joku on kysynytkin, että et sä opettajaksi rupeis?, Katjaa hymyilyttää.

Omasta jaksamisesta

Heti kun tv-työt alkoivat Katjan tilauskanta puuroitui täysin. Homma oli räjähtää käsiin. Päivät menivät tv-kuvauksissa ja illat sisustustöissä. Yritys työllisti myös muita ja töitä oli niin paljon kun ikinä ehti tekemään. -Lopulta havahduin siihen, että yhtenä perjantai-iltana klo 22:30 olin toimistolla Mannerheimintiellä ja lysähdin tuoliin ja tajusin, että mulla ei ole elämää! Olin aivan loppu! Seuraavana maanantaina irtisanoin toimitilat ja sanoin työntekijöilleni, että minun täytyy hommata elämä. En voi enää täällä takahuoneessa yksin tehdä näitä duuneja eikä tämä ole sitä mitä haluan.

Liiketoimintaan tehtiin muutoksia ja maahantuontifirma siirrettiin Katjan kotiosoitteeseen Espooseen. Yritys oli ollut Suomen toiseksi suurin ulkoporeammeiden maahantuoja, mutta nyt toimintaa muutettiin niin, että sisustustyöt otettiin keskiöön ja maahantuontipuoli sai hiipua.

Katja muistelee vuosien 2005-2009 olleen hyvin työntäyteisiä. Homma meni pahimmoillaan niin lennokkaaksi, että Helsingin ja Oulun lentoasemilla oli auto parkissa odottamassa. Elämä oli jatkuvaa pientä matalalentoa ja suhausta paikasta toiseen.

-Omaa jaksamista ja elämän tasapainoa on saanut opetella. Hyvin työorientoituneena ihmisenä on pitänyt opetella sanomaan ei, vaikka tarjolla olisi ollut kuinka ihania ja mielenkiintoisia projekteja. Teen työtäni niin intohimolla ja paras kiitos on se kun asiakas itkee ja halaa. Se on mieletön tunne eikä sille voi laittaa hintalappua! Sen takia teen tätä!

Katja haluaa olla toteuttamassa muutoksia myös yrityksille. Nettikauppa on kasvanut ja kivijalkakauppojen sisustuksiin ja elämyksellisyyteen tulisi panostaa. Ulkomailla tämä kokemuksellisuus kaupankäynnissä on viety paljon pidemmälle ja sitä puolta olisi tärkeä myös täällä kotimaassa korostaa. -Pienyrittäjien auttaminen tuntuu todella tärkeältä ja sitä haluan olla tekemässä.

25.1.2018

Haastattelussa Sanna Tuovinen Satuhieronta-koulutuskokonaisuuden kehittäjä, Tarina ja Kosketus Oy

Sannan vinkit oman tiensä etsijälle:

Kuuntele sisäistä tuntemustasi ja tee valintoja sen ohjaamana
Seuraa intohimoasi! Mikä sinua inspiroi eniten? Siitä tulee se voima työhön, kun se on jatkuvasti inpiroiva ja innostava!
Mieti miten voit palvella parhaiten ympäröivää maailmaa – miten voit olla hyödyksi muulle maailmalle? Mitä täällä tarvitaan?
Mieti sinua inspiroivia ihmisiä ja tutustu heidän työhönsä; miten mitä he ovat oman juttunsa tehneet. Esikuvissa on voimaa!

Kerrotko vähän omaa taustaa?

Voisin sanoa, että peruskoulun jälkeinen aika oli omalta osaltani suurta etsintää! Minulla oli todella vaikea nähdä missä paikkani oli ja koin perinteisen opiskelun jotenkin hankalaksi. Lopetin kaksi lukiota ja jätin aika monia kouluja kesken enkä oikein itsekään tiennyt mitä tahdoin. Olin hukassa. Uskon, ettei se ollut vanhemmillenikaan helppoa katsoa vierestä kuinka koulu toisensa jälkeen jää kesken. Se oli vahvaa etsinnän aikaa. Näin jälkeenpäin olen tyytyväinen siitä, että en jäänyt velvollisuuden tunnosta paikkaan joka ei tuntunut omalta ja hyvältä. Siitä sitä vain taas lähdettiin eteenpäin ja etsintä jatkui. Nyt kun katson kulkemaani matkaa taaksepäin, niin ymmärrän, että ei sitä olisi voinutkaan tarkalleen tietää mitä haluaa, koska tämä juttu on rakentunut niin askel kerrallaan. Tämä koko prosessi on toiminut hyvin opettavana kouluna siihen kuinka oman intuition ja sisäisen tunteen kuuntelu lopulta palvelee kokonaisuutta.

Opiskelin mm. taiteita, mutta koin, että se ei ole minun ammatti ja päädyin sitten viimein luovan elämäntaidon koulutusohjelmaan, jossa vihdoin viimein löysin oman polkuni alun. Siellä pääsin tutustumaan todella moniin eri aiheisiin ja yhtenä kokonaisuutena oli erilaiset kehoterapiat kuten rosenterapia ja aromaterapia. Näiden kehoterapioiden myötä näin kuinka monella tasolla myönteinen kosketus vaikuttaa. Kuinka kosketuksen kautta saadaan yhteys meidän tunteisiin, henkilöhistoriaan, kokemusmaailmaan ja alitajuntaan. Heräsi vahva kiiinnostus ja ihmetys mitä läsnäolevalla ja hyväksyvällä kosketuksella voidaankaan saada aikaan.

Tämän kokemuksen innoittamana lähdin vuonna 1999 opiskelemaan hierojan ammattitutkintoa, jossa meillä oli vauvahieronnan perusteet. Silloin mietin ensimmäistä kertaa, että mitä sitten lapset; leikki-ikäiset ja hieronta? Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa leikkimään, niin miten voisi yhdistää hieronnan ja sadut. Aloin tutkia aihetta enemmän ja löysin Reija Suntion Lapsihieronnan koulutukset ja Ruotsin tutkimukset aiheesta. Tästä alkoi tutkimusmatka ja syväsukellus läsnäolevan kosketuksen maailmaan.

Elämänpolku ohjasi minut tässä vaiheessa Kemiin, jonne muutin asumaan. Erikoisilla sattumillakin on ollut oma osanta ja vaikutuksena matkallani. Yksi merkittävä tapahtusarja alkoi yhtenä kesäisenä aamuna, kun ovikello soi ja oven takana oli pieni vaaleahiuksinen naapurin tyttö. Hän kysyi, että teenkö hänelle hieronnan, koska hän oli nähnyt, että minulla on hierojan hoitopöytä. Hän tuli hierontaan ja kerroin samalla satuja ja tarinoita. Kun yksi hieronta oli tehty hän pyysi, että voisiko saada vielä yhden.. Seuraava päivänä ovikello taas soi..blimblom.. “Voisinko tulla hierontaan?” ja sitä seuraavana sama toistui.. ja ovikello soi blimblom “Voisinko tulla hierontaan?” Huomasin Emilialle hierontoja tehdessä kuinka aidosti lapsilähtöinen aihe satujen ja kosketuksen yhdistäminen on. Oli todella mielenkiintoista havaita, että mitä siinä taianomaisessa hetkessä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistyy. Tämä kokemus oli itselle hyvin merkityksellinen ja päätin silloin, että jatkan tätä tutkimusmatkaa.

Tässä vaiheessa tein monenlaisia työjuttuja hyvinvointiin liittyen ja tein päätöksen että keskitän energiani vain yhteen asiaan, jotta voimani ei hajoa moneen suuntaan. Tarinat ja kosketus kutsuivat aiheena eniten. Olin kiinnostunut satujen, mielikuvien ja sanojen voimauttavista viesteistä sekä lasten lisäksi myös aikuisen hyvinvoinnin tukemisesta. Huomasin että aihe eli minussa ja laajeni, eikä enään tuntunut mahtuvan lapsihieronta-nimen alle. Silloin syntyi nimi – Satuhieronta. Lähdin opiskelemaan lähihoitajan tutkintoa (kasvun tukeminen ja ohjaus). Lähihoitajan ammattitutkintoa tehdessä pääsin testaamaan satuhierontaa käytännössä, havannoimaan lapsia ja haastattelemaan vanhempia ja hoitajia. Tässä kohtaa syntyi ensimmäinen varsinainen satuhierontakoulutus ja satuhieronta kokonaisuutena alkoi saada enemmän muotoa.

Ennen tätä päätöstäni tein muun muassa useita vuosia verkostomarkkinointia luonnonmukaisia päivittäistavaroita tarjoavalle yritykselle. Työ oli puhumista, kouluttamista, informaation eteenpäin viemistä, itsensä johtamista ja tavoitteiden asettamista. Kokemusta, joka tuli hyvään käyttöön satuhieronnan eteenpäin viemisessä. Kemin vuosina pidin muutaman satahierontakoulutuksen. Meni kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin homma varsinaisesti käynnistyi.

Vuonna 2011 muutin Ouluun ja minulla oli hyvin vahva tunne, että satuhieronta on hyvä juttu, vaikka en yhtään tiennyt miten veisin sitä eteenpäin. Kemin aikana olin käynyt Yrittäjäin Opintokeskuksen valmennuksissa ja tiesin oululaisen kouluttajan Jani Marttasen. Jani veti silloin Matka-valmennuksia, johon osallistuin. Tässä ideoiden tuotteistus – koulutuksessa satuhieronta sai konkreettiset raamit ja suunnitelman miten työtä lähdetään viemään eteenpäin. Tarina ja Kosketus Oy yritys perustettiin vuonna 2011.

Kaikkea ei tarvitse tietää eikä yksin matkaansa taittaa

Yrityksen alkuvaiheessa Janin avustuksella oli suuri merkitys. Se, että joku uskoo sinuun ja asiaasi täysin, kun olet lähtemässä liikkeelle on kullan arvoista. Harvoin kukaan pystyy kävelemään omaa unelmapolkua yksin eteenpäin. Tarvitaan ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja jotka antavat tarvittavan tuen ja sen osaamisen, joka sinulta puuttuu.

Lähdin heti tekemään Satuhieronnan kanssa töitä päätoimisesti. Alussa se oli yhteydenottoja ja markkinointia ja pikkuhiljaa sana alkoi kiiriä ja työ tuottaa tulosta. Työn aihe ja merkityksellisyys on kantanut läpi epäuskon aikojen ja olen saanut tarvittavaa apua ja tukea oikeaan aikaan. Työ itsessään on kuitenkin aina kantanut, ja se on pysynyt tuoreena.

Oma osaamiseni on kasvanut vuosien mittaan. Koulutuspäivät ja lukuisat kohtaamiset varhaiskasvattajien kanssa on tuonut tietämystä miten eheyttävän, tärkeän ja koskettavan aiheen parissa olemme. Tuon koulutuksiini vaikutteita mindfullnesista, Rosenterapiasta ja NVC:stä (Nonviolent Communication). Hanna Savannan koulutusten kautta opiskelin Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajaksi. Taas Kristiina Harjun opissa valmistauduin aarrekarttakouluttajaksi. Aarrekartta-ajattelu tuo Satuhierontaan NLP vaikutteita – Satuhieronta on vahvasti myönteisyyteen suuntautunut aihe. Lukuisat kohtaamiset niin varhaiskasvattajien, kasvatustieteilijöiden ja lastenpsykiatrien kanssa ovat tuoneet lisää teoreettista syvyyttä aiheeseen. Satuhieronta on kuin palapeli: todella moni ihminen on tuonut siihen oman palasen, mikä on yksi tämän luovan menetelmän vahvuuksista.

Millaisena olet kokenut yrittäjyyden?

Alussa olin ihan kauhuissani ensimmäiset puoli vuotta, kun Tarina ja Kosketus Oy oli perustettu. Se oli todella pelottavaakin, että onnistuuko tämä! Se, että tulet nähdyksi on jo itsessään iso asia ja oman pienuuden kokeminen. On oman jaksamisen kannalta tärkeää, että elämä pysyy tasapainossa että haasteiden jälkeen ottaa aikaa myös itselle ja palautumiselle.

Kantavana voimana olen kokenyt tunteen siitä, että työllä on merkitystä ja tästä on hyötyä. Yrittäjyyspolun tuomat haasteet ovat loppujen lopuksi olleet kasvun paikkoja, kun joutuu ponnistelemaan asioiden eteen huomaa kehittyvänsä! Vaikka välillä joutuu sietämään epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, on tärkeää, että asioita tekee sydämestään. Loppujen lopuksi haasteet ovat kasvun paikkoja eikä mukavuusalueelle voi jäädä.

Työn merkityllisyydestä

Valmennuspäivistä saatu palaute on ollut hyvin palkitsevaa. Olen saanut palautetta kuinka tämä on ensimmäinen koulutus, jossa mennään omakohtaisen voimaantumisen kautta itse opiskeltavaan asiaan. Hoidetaan ensin itseä ja koetaan omakohtaisesti satuhieronnan vaikutukset. Kokemus on monesti vaikuttava.

Palautetta on tullut paljon, niin kodeista kuin päiväkodeista. Lapset usein rakastavat satuhierontaa. Myös moni lasten kanssa työskentelevä tunnistaa Satuhieronnan omaksi jutukseen. Yksi ihana palaute tuli päiväkodista, jossa varhaiskasvattaja oli seurannut viereltä työuupunutta työtoveriaan. Hän kertoi että satuhieronnan myötä, työtoverin työssä jaksaminen lähti lisääntymään. Lapset ja lastenhoito ei ollut enää ”taakka”, vaan hän alkoi saada enemmän ja enemmän iloa lapsista ja oli löytänyt satuhieronnasta uuden työkalun haastaviin tilanteisiin lasten kanssa. Myös työkaverin negatiivisten tunteiden sietokyky oli parantunut ja poissaolot vähentyneet. Töihin oli kiva tulla ja työ antoi aiempaa enemmän. Myös huumori oli alkanut kukkimaan entistä useammin työntekijöiden kesken tuoden iloa päiviin. Lasten aito läsnäolo oli tarttunut aikuisiin.

Olen kokenut, että tämä polkuni on kuin ihme ja että elämä työskentelee kauttani. Matkan varrella olen saanut Oulussa sparrausta ja apua monelta eri tahoilta ja henkilöltä. Jotenkin vain tuntuu, että oikeat ihmiset ovat tulleet eteeni aina oikeaan aikaan. Siitä on nyt 14 vuotta aikaa, kun ovellani oli pieni Emilia tyttö. Hän ikään kuin kutsui minut polulle!

Satuhieronta lyhyesti

Koulutuksissa on käynyt noin 1500 ihmistä
Luennoilla, workshopeissa ja valmennuksissa yhteensä noin 5000.
Uutiskirjeen saajia ja Facebook tykkääjiä noin 6 000
Satuhierontakirja julkaistu 2014 (WSOY), jota on myyty noin 4000 kpl.
Muita merkkipaaluja: satuhieronnasta on tehty lehtiartikkeleita, gradu, proseminaaritöitä, tv-haastatteluja ja yksi kohokohta oli luennon pitäminen Finlandia-talossa.

10.1.2018

Haastateltavana valokuvaaja Petteri Löppönen, LumoImage.

Petterin vinkit yrittäjyys-polkua ajattelevalle?

Pohjatyö on tärkeä tehdä hyvin! Tee laskelmat ja liikentoimintasuunnitelma. Laskelmat ovat hyviä, koska silloin konkretisoituu millä summalla pärjää vuodessa. Arvioi kaikki mahdolliset kulut ja sitä kautta mieti mikä voisi olla oman työn tuntihinta. Suosittelen esim. yrittäjyyskoulutusta, koska opintojen puitteissa tehdään liiketoimintasuunnitelma, joka toimii hyvänä pohjana. Liiketoimintasuunnitelmaa ei välttämättä muuten tulisi tehtyä.
Älä lähde myymään alussa liian halvalla, koska hintoja on vaikea lähteä jälkeenpäin nostamaan. Kuvauskeikkaa täynnä oleva kalenteri ei välttämättä tarkoita, että homma olisi kannattavaa. Pitää olla itsevarmuutta ja oman työn ja osaamisen arvostusta sen verran, että pystyy pyytämään sen millä pystyy elämään. Mieti millaista asiakasryhmää haluat houkutella.
Kasvata osaamistasi jatkuvasti esim. oman aihealueesi webinaareilla ja seuraa blogeja maailmalta. Näin saat inspiraatiota ja osaamisestasi itsevarmuutta ja samalla saat varmuutta pyytää palveluistasi asianmukainen korvaus. Itseopiskelu on tärkeää.
Ole aktiivinen ja verkostoidu. Hyödynnä somea ja digitaalista markkinointia.

Kerrotko vähän omaa taustaa?

Olen kotoisin Helsingistä ja lapsuuteni vietin merellisissä maisemissa, Suomenlinnassa. Ylioppilaskirjoitusvuoden jälkeen menin armeijaan laivastoon, Upinniemeen. Merisotakoulussa yksi tehtävistäni oli toimia mm. venekuskina. Peruspalvelusajan jälkeen jatkoin reserviupseerikouluun ja myöhemmin toimin myös kouluttajana merisotakoulussa.

Armeijan jälkeen aloitin opiskelut hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdollisessa ammattikorkeakoulussa, Haaga-instituutissa. Rahoitin opintoja ja keräsin kokemusta opintojen ohessa monenlaisista ravintola-alan töistä; tein yövuoroa Hotelli Seasiden vastaanotossa ja toimin Hotelli Presidentissä pikkolona. Kiinnostuin myös opiskelupaikan tarjoamista kansainvälisistä vaihto-ohjelmista. Ensin onnistuin saamaan työharjoittelupaikan Brysselin Renaissance-hotellista ja myöhemmin matkasin puoleksi vuodeksi vaihto-opiskelijaksi Bangkokiin, Thaimaahan.

Restonomiksi valmistumisen jälkeen polku oli vähän aikaa varsin vivahteikas. Kun matkalippujen varaus verkossa – projektityö loppui ulkomaalaisen työnantajan mennessä konkurssiin käännyin henkilövuokraus firma Adeccon puoleen. Heidän kautta sain monenkirjavaa työkeikkaa Finnkinon varastolta videokasettien pussittajasta ja pikkujoulusesongin tarjoilijaksi. Ajattelin, että kaikesta oppii!

Sitten sain vinkkauksen kaveriltani, että Radisson SAS Hotels & Resorts hakee Management training ohjelmaan porukkaa ja pääsin Prahaan revenue management – harjoittelijaksi, joka tarkoittaa käytännössä tuottojohtamista eli miten hotellihuoneita myydään kannattavasti. Työskentelin hotellin Revenue Managerin alaisuudessa ja huomasin tietotaitojeni kasvaessa aidosti innostuvani asiasta. Työ oli analyyttistä. Tilasto-ohjelmia pyöriteltiin, ennustettiin kysyntää ja sitä kautta hotellin myyntiä.

Kohtalokas unohdus

Laitoin harjoittelujakson päätyttyä Radisson SAS:in pääkonttorille Brysseliin kyselin josko heillä olisi Assistant Revenue Managerin tehtäviä jossakin päin maailmaa. Hotellin johtaja antoi suosituksen, mutta kirjoitti suositukseen, että Petteri etsii Revenue Managerin töitä ja unohti kokonaan Assistant-sanan pois! Asian huomattuani aprikoin, että onkohan tämä nyt vähän liian isoihin saappaisiin hyppäämistä. Asiaa hetken puntaroituani ajattelin, että eihän se maksa mitään, jos ei kokeilekaan – kyllä mä jotain tiedän! Ainut paikka missä kyseinen paikka oli tarjolla oli Oulussa.

Oulussa oli tarjolla yhdistetty toimi Varaamopäälikkö/Revenue Manager, johon tulin valituksi. Työ oli hotellihuoneiden, kokoustilojen ja ravintolapalveluiden varausta. Ehdin olla toimessa n. 1 ½ vuotta, kun Radisson-ketjulla tuli organisaatiomuutos ja koko huonevaraamotoiminto (joka oli kaikissa hotelleissa) keskitettiin keskusvaraamoon. Yllättävää käännettä aikani sulateltuani päädyin ratkaisuun, että muutan työni perässä Helsinkiin. Ja niin jatkoin Revenue Managerin tehtävissä nyt Helsingissä ja vastuullani oli 3-4 hotellia, joiden hotellimyyntikysyntää ja huonemyynnin kehitystä seurasin; tein huonemyyntibudjetteja ja pyörittelin excel-taulukoita.

Juuri ennen Helsinkiin muuttoa olin kuitenkin tavannut Oulussa tulevan elämänkumppanini Jennin. Kolmen tuottojohtamis- ja budjetointivuoden jälkeen tunsin, että tämä polku oli jo niin kuljettu ja niin päätin muuttaa sydämen johdattamana takaisin Ouluun. Alan töitä ei tosin ollut Oulussa tarjolla. Päätin hakea uutta suutaa työelämälleni opintojen kautta ja hain ja pääsin Oulun yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä. Jäin siis Helsingin paikastani opintovapaalle ja kun KTM-tutkinto oli graduvaiheessa sain ilmoituksen, että pitäis palata takaisin töihin pääkaupunkiseudulle. “Eiii” ajattelin mielessäni ja niin päätin nostaa ankkurin ylös aiemmasta toimestani ja jäin Ouluun, vaikka työtilanne ei ollut helppo!

Valmistuin juuri globaalin taloustaantuman alkaessa vuonna 2008. Uudella tutkinnolla päätin hakea nyt kaikkea sisäiseen laskentaan liittyviä toimia. Lähetin varmasti satoja hakemuksia ja pääsinkin työvoimatoimiston kautta yhteen yritykseen kirjanpidon harjoittelijaksi. Mutta taantuma vaikutti siihenkin, että kyseinen yritys ei pystynyt palkkaamaan uusia työntekijöitä siihen sisäisen laskennan tehtävää, johon olisin halunnut. Kyllä siinä vähän aikaa pyörittelin peukaloita, että mitäs tässä nyt alettaisiin tekemään.

Siinä vaiheessa valokuvaus oli ollut harrastukseni jo muutaman vuoden ajan. Gradun teon aikaan aloitin Torniossa valokuvaajan ammattitutkinnon. Menin Tornioon sillä ajatuksella, että opin lisää valokuvauksesta eikä siinä vaiheessa käynyt mielen vieressäkään, että koskaan tekisin sitä rahasta tai työkseni! Kun ihmiset alkoivat nähdä kuviani ja antoivat hyvää palautetta ja sain oikeita, rahallisia toimeksiantoja, aloin miettimään, että voisin laittaa toiminimen. Yritysten kanssa laskuttaminenkin olisi niin helpompaa. Siihen asti olin hakenut verotoimistosta freelance-verokortin ja sen kanssa puljaaminen oli vaikeaa, kun välillä oli keikkoja ja välillä sain työttömyyspäivärahaa. Kun sain vain noin puolet verotuksen jälkeen itselle, tulin siihen tulokseen toiminimen laittaminen olisi varmasti se järkevin ratkaisu.

Etsiessäni uutta suuntaa työttömänä menin suorittamaan PSK:n aikuisopintokeskukseen yrittäjän ammattitutkinnon. Tärkein motiivi oli saada oikeaa yrittäjän arkeen liittyvää osaamista, koska monet opettajista olivat toimineet myös yrittäjinä. Ratkaisun hetket ajoituvat keväälle 2011, kun aiemman työn ansiosidonnaisuus oli katkolla ja siinä vaiheessa oli pakko tehdä joku liike. Mitään koulutukseeni tai aiempaa työkokemukseeni liittyvää ei ollut tarjolla, mutta jotain oli pakko keksiä. Mietin, että valokuvaus on kyllä se intohimo, jota tykkään tehdä ja maksavia asiakkaitakin on jo ollut ja hyvää palautetta on tullut. Niinpä laskelmien ja arvioiden jälkeen päätin, että laitan toiminimen ja katsotaan tuleeko tästä mitään. Siitä on nyt 6 ja puoli vuotta aikaa.

Aluksi kalenteri näytti tyhjää. Ensimmäiset toimeksiannot olivat häitä ja sitten aikaisempien hotellikontaktien kautta aloin saada hotellihuonekuvauksia koko Suomessa. Siitä se sitten lähti.

Koetko, että sinulla oli johonkin asiaan liittyvää pelon voittamista ennen kuin lähdit tälle yrittäjyys polulle?

Ehkä jotakin yleistä epävarmuspelkoa, että mitä jos ei onnistukaan ja jo se, että perustat yrityksen on ison “mörön” kohtaamista. Mitähän kaikkia maksujakin tulee! Aluksi kalenteri näytti vain tyhjää. Toisaalta on edelleen sama juttu, että tilauskirja täyttyy n. 2 vko:a ennen. Ajan kanssa olen vain oppinut, että se on tämän työn luonne, että kuvauskeikat varataan viikkoa/kahta ennen. Täytyy luottaa, että hommia tulee. Onhan se niinkin, että eihän niitä hommia itsestään tule – täytyy myös itse olla aktiivinen. Juurikin tämän takia liityin heti Oulun yrittäjiin, että voin käydä heidän järjestämissä tilaisuuksissa ja kertoa kuka olen ja mitä teen ja sitä kautta saada kontakteja. Olen myös BNI-organisaatiossa ja pyrin verkostoitumaan ja näyttämään naamaani eri paikoissa ja kertomaan mitä teen. Sitten on sosiaalinen media, jossa pyrin olemaan aktiivinen eli jakamaan kuvia ja luomaan tunnettuutta sillä tavoin. Se on kyllä myös hyvin kustannustehokasta mainontaa. Yleisesti ottaen tärkeää on luottamuksen tunteen kasvattaminen. Täytyy vain luottaa, että hommia tulee. Sitten täytyy tietenkin tehdä itse työ hyvin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Luottamuksen tunne kumpuaa tätä kautta myös.

Mitä olet ajatellut yrittäjyydestä tätä ennen (omaa yrittäjyyttä)?

Ehkä se on ollut ennemmän negatiivista.. Mielikuvat eivät olleet positiivisia; työtä aamusta iltaan, stressi iskee ja ihmissuhteet menee, eikä kauheasti oikeasti jää rahaa. Kyllä se mielikuva oli enemmän tämäntyylinen kuin positiivinen. Minusta yleinen mielikuva on neljän vuoden aikana tullut paljon positiivisemmaksi. On syntynyt paljon start-uppeja ja hehkustusta yleisesti. Ehkäpä osittain myös pakon sanelemana, kun muualta ei työtä saa niin ihmiset alkavat itse työllistämään itsensä.

Teetko itse kaiken mitä yrittämiseen liittyy vai oletko ulkoistunut joitakin toimintoja?

Osaamisen puolesta voisin kyllä tehdä oman kirjanpitonikin myös itse, mutta olen kokenut, että se ei ole se juttu mihin haluan aikaani käyttää, joten olen ulkoistanut kirjanpitopalvelut. Jos tulisi jotain ongelmaa, niin voisin aina kääntyä ammattilaisen puoleen näissä asioissa.

Jos ajattelet yrittäjyyspolkua taaksepäin, niin mitä sanoisit sille Petterille, joka 7 vuotta sitten koulun penkillä istui ja mietti ammattivalokuvaajaksi alkamista ja yrittäjyyttä?

Sanoisin, rohkeasti vaan! Ehkä sanoisin myös, että kannattaisi keskittyä valokuvauksessa tiukemmin johonkin tiettyyn osa-alueeseen eli tehdä selkeäpää palvelujen differointia. Jos olisi joku tietty genre mitä kuvaisin, niin ihmiset voisivat Suomessa tietää sen perusteella paremmin; “Aah, se on se Petteri, joka kuvaa näitä juttuja” – vaikka huippu hääkuvaaja. Olen edelleen sellainen yleisvalokuvaaja, että teen yrityspuolta, tuotekuvausta, henkilökuvausta ja lapsi- ja perhekuvausta. Toisaalta on ollut pakko tehdä, koska Oulu on kuitenkin suhteellisen pieni paikka. Jotta pärjää taloudellisesti on vähän pakko tehdä kaikkea, mutta isommassa paikassa, kuten Helsingissä riittää kun ihmiset tietävät mihin olet erikoistunut ja valitsevat sinut sen perusteella. Täällä se ei välttämättä toimi. Muista valokuvaajista erottautumisen vuoksi tätä asiaa kuitenkin miettisin siinä alkuvaiheessa jo. Palvelujen differointia miettisin siis vieläkin tarkemmin eikä tyyliin “kaikkea kaikille”.

Onko sinulla ollut matkan varrella tärkeitä mentoreita tai muita inspiroivia tekijöitä, joiden avulla olet päässyt urallasi eteenpäin?

Seurasin aikanaan paljon ulkomaisia valokuvaus-blogeja ja joitakin amerikkalaisia kuvaajia, jotka jakoivat paljon omaa osaamistaan. Esim. yksi sivusto on kokonaan omistettu valaistukselle (www.strobist.blogspot.com) ja millaisia kikkoja ja tekniikoita voit käyttää valaistuksen suhteen. Tämä avasi ammatillisesti silmäni kuinka upeaa jälkeä voi saada oikealla valaistuksella aikaan! Näistä on saanut inspiraatiota ja itsevarmuutta. Oman osaamisen kasvamisen myötä uskaltaa myös tarjota palveluita muille ja luottaa, että palveluista maksetaan. Yksi hyvä lähde on ollut esim. www.creativelive.com, jossa on webinaareja eri aihealueista. Olen käynyt kymmeniä ja kymmeniä kursseja näiden webinaarien kautta silloin, kun olin työtön ja halusin kehittyä valokuvaajana. En voi korostaa liikaa kuinka tärkeää on itseopiskelu ja oman osaamisen jatkuva kehittäminen.

Mikä on parasta ammattivalokuvaajana?

Ehdottomasti vapaus, että saa itse päättää kalenteristaan ja menemisistään. Omalla laillaan työn myös jännittävyys, että pääsee tilanteisiin ja paikkoihin, joihin ilman kameraa ei pääsisi. Hauskinta ja haastavinta on ihmisten kohtaaminen kuvaustilanteissa, joka on oikeastaan loputon oppimisalue, jossa voi kehittyä aina. Siinä tarvitaan hyvää ihmisten lukemisen kykyä.

Onko sinulla ambitioita tästä eteenpäin?

Tykkään enemmän dokumentaarisesta kuvauksesta kuin koneella kuvien käsittelystä ja muokkauksesta. Tilanteiden ja henkilöiden aitous ja journalistinen puoli on kiinnostavaa, että ehkäpä siinä voisi olla yksi suunta johon kehittyä tulevaisuudessa. Sitä polkua olis kiva lähteä joskus kokeilemaan ja katsoa mihin se johtaa!