1.12.2021

Hyvä itsetuntemus on avuksi, jos mielessä on uusi työ

Uusi ammatillinen suunta tuntuu olevan mielessä monella. Tämän syksyn globaalit tutkimustulokset kertovat, että tulossa saattaa olla oikea irtisanoutumisaalto. Konsulttiyhtiö McKinseyn tutkimuksen mukaan n.40% työntekijöistä suunnittelee työpaikan vaihtoa seuraavaan 3-6 kk kuluessa. Kotimaan tutkimustulokset kertovat samaa tarinaa huipentuen Kauppalehden loka/marraskuussa teettämään lukijatutkimukseen, jonka mukaan jopa kaksi kolmesta (66%) on kiinnostunut vaihtamaan työtä. Luvut ovat hurjia, sitä ei käy kieltäminen ja syytkin ilmiön taustalla ovat moninaiset. On aloja, jossa on sinnitelty jo ennestään pienillä resursseilla ja nyt pandemian jälkiseurauksena kamelinselkä on katkennut kokonaan. Sitten on arvomaailman muutos, joka saanut etsimään vahvemmin merkitystä omasta työstä ja sen halutaan asettuvan paremmin elämän kokonaispalettiin. Ovatpa työntötekijät muutokseen millaiset hyvänsä, herättää miettimään: mitä sitä oikeastaan haluaisikaan?

Mikä olisikaan se seuraava askel urapolullani?

Vaikka olisitkin siinä ryhmässä, joka on tyytyväinen nykyiseen työhönsä itsetuntemustyö ei mene hukkaan, koska se on mitä parhainta oman urapolun johtamista. Olet tietoinen siitä miksi olet siellä missä olet; millä ehdoilla ja millä arvomaailmalla ja mitä se sinulle suuressa mittakaavassa mahdollistaa. Saatat olla nykyisessä työssäsi sen takia, koska tiedät, että siinä ohella voit toteuttaa intohimoprojektiasi. Saatat olla valinnut tämänhetkisen työsi siitä syystä, että saat kokemusta jostakin, joka sinua on pitkään kiinnostanut. Sinulla ei hajuakaan tuleeko homma onnistumaan, mutta olet valmis yrittämään. Voit olla myös se, joka on jo vaihtanut perinteisen ”yksi työpaikka kerrallaan” mallin yhtäaikaisiin rinnakkaistöihin, joille sitten annat ennalta sovitun työpanoksesi. Tämä voi olla tietoinen tunnusteluvaihe, joka lisää omaa osaamista ja työllistymismahdollisuuksia jatkossa tai sitten hyvin toimiessaan pidempiaikainen ja itselle parhaiten sopiva malli.

Kaikkia näitä vaihtoehtoja yhdistää kuitenkin tulevaisuuden kannalta optimaalinen toimintatapa: jatkuva uuden oppiminen ja kasvun polulla pysyminen. Omaehtoinen proaktiivinen muutos kasvattaa myös kyvykkyyttä selviytyä haastepaikoista. Jos pidät itsesi liikkeessä ja oppimiskykyisenä, et tule yllätetyksi. Itsetuntemustyöstä on suuri apu omannäköisten polkujen rakentamisessa: kun omat vahvuudet ja omat kiinnostuksen kohteet ovat tiedossa, on mahdollisuuksia helpompi nähdä.

Omat vahvuudet esiin

Neljä ohjaavaa tekijää, joiden kautta omaa ydinvyöhykettä voi tarkastella ovat:

- osaaminen
- vahvuudet
- kiinnostus
- arvot

Jokainen osa-alue nostaa esiin eri asioita itsestäsi ja elämänpolustasi. Näiden tekijöiden risteyskohdassa löytyy voimavyöhykkeesi, joka on ainutlaatuinen juuri sinulle. Kenelläkään ei ole juuri samanlaista yhdistelmää kokemuksia, erityisiä kykyjä ja kiinnostuksen kohteita kuin sinulla. Ne kehittyvät ja ovat jatkuvassa liikkeessä olevia asioita. Oman elämäntyytyväisyyden suhteen näillä on merkitystä, koska ne auttavat tekemään joustavia ja itsesi näköisiä ratkaisuja.

Osaaminen

Oman osaamisen tunnistamisessa tärkeään on miettiä omaa osaamista laaja-alaisesti, ei pelkästään omaan työhön liittyvää vaan myös sellaiseen, jota olet voinut hankkia omaan vapaa-ajan toimintaan tai harrastuneisuuteen liittyen. Varsinaisten taitojen lisäksi olennaista on myös huomata myös oppimisprosessi, joita jokainen nykyinen taitosi on aikanaan vaatinut. Olet ottanut haltuun eri asioita koko elämäsi ajan! Osaamisalueiden tunnistaminen auttaa ryhmittelemään tekemistä eri osa-alueiden alle ja näin luomaan kokonaisen kartan nykyisestä osaamiskentästäsi. Kun oma osaaminen on avattu miellekartta-tyylisesti, on helpompi saada ideoita miten omaa osaamista voisi hyödyntää uusissa paikoissa, eri toimialoillakin. Oma osaaminen on vahva, turvaa tuova kivijalka, jonka päälle voi lähteä rakentamaan uutta.

Vahvuudet

Omat vahvuudet ovat ne luontaiset kyvyt tai taidot, jotka ovat itselle niin itsestään selviä, että niille on itse melkein sokea. Ydinvahvuutesi on kuitenkin se maaperä, josta kasvaa suurin potentiaalisi, joten omista ainutlaatuisista kyvyistään on tärkeä tulla tietoiseksi. Jos huomaat, että et pääse nykyisessä työssäsi käyttämään luontaisia vahvuuksia, kannattaa tilannetta lähteä muuttamaan. Kykyjen ja taitojen lisäksi vahvuuksiin kuuluvat myös persoonallisuuteen liittyvät ominaisuudet ns. pehmeät taidot (esim. tunnetaidot ja vuorovaikutuskyky), joiden merkitys nousee koko ajan tärkeämmäksi työelämässä.

Kiinnostus

Kiinnostus johonkin tiettyyn aihepiiriin voi ohjata tehtävään, jossa pääset aidon sisäisen motivaation lähteille. Innostus johonkin asiaan voi joskus syntyä pienenkin kiinnostuksen ohjaamana. Aina ei voi etukäteen tietä mistä pitää, siksi pienenkin kiinnostuksen ohjaamana kannattaa kokeilla. Ja näiden kokeilujen kautta oma itsetuntemus lisääntyy. Omille kiinnostuksen kohteilleen kannattaa antaa aikaa, koska ne ilmentävät kuka sinä olet.

Arvot

Itselleen tärkeimpien arvojen tunnistaminen kannattaa, koska se auttaa tekemään valintoja. Jos on joutunut toimimaan pitkään omia arvojaan vastaan, sisäinen paine ei yleensä hellitä ennen kuin asian suostuu kohtamaan. Joskus se voi vaatia suurenkin herätyksen. Merkityksellisyyttä omaan työhön etsitään nyt enenevässä määrin työn sisällöstä itsestään, joten se voi olla myös ohjaava tekijä uuteen.

Hyvällä itsetuntemuksella on merkitystä, kun maailma muuttuu tarjoten on yhä monimuotoisempia mahdollisuuksia toimia. Omien vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen auttaa hahmottamaan millaisia uudenlaisia yhdistelmiä niistä voisi rakentua ja mistä voisitkaan kiinnostua!

Tutkimusmatkaa voimavyöhykkeellesi voit jatkaa lataamalla ilmaisen Kohti Uutta-oppaan täältä.

Vahvuudet tutuiksi omalta voimavyöhykkeeltä — Kohti Uutta-opas itsetuntemuksen lisäämiseksi! Oivalla omat vahvuudet, tunnista osaamisesi, kiinnostuksen kohteesi ja arvosi!

Helga Visuri | 29.11.2021

24.6.2021

Onko identiteettisi muutoksen esteenä?

Jos sinun pitäisi yhdellä sanalla määritellä itsesi, mitä sanot? Kuka sinä olet? Pysähdy asian äärelle oikeasti hetkeksi ja mitä paperiin kirjoittaisit? Olen..

Tällaisen kysymyksen eteen jouduin joitakin vuosia sitten yhdessä seminaarissa ja täytyy sanoa, että en edes muista mitä siihen kirjoitin. Se mikä oikeasti oli hämmästyttävää, oli vastausten kirjo. Määritelmiä oli ammattinimikkeistä koulutukseen, sukupuoleen, asuinpaikkakuntaan tai johonkin rooliin: olen toimittaja, olen opiskelija, olen insinööri, olen espoolainen, olen äiti jne. Mutta sitten kouluttaja kysyi vastasiko kukaan omalla nimellä? Koko porukasta nousi vain yksi käsi pystyyn. Noin 20-vuotias nuori mies heilutti kättään ja totesi, että ”minä vastasin, että olen Alexander”. Pienen äimistyneen hetken jälkeen kaikki naurahtivat jotenkin noloissaan, että niin, olisiko tähän voinut vastata niinkin yksinkertaisesti?! Jokainen jäi varmasti omalta osaltaan miettimään miksi juuri sen tietyn määritelmän kaikista mahdollisista olikaan valinnut itseään kuvaavaksi. Olisihan sitä tosiaan vain voinut valita oman etunimensä..

On mielenkiintoista hoksata mitä omaksi identiteetiksi määrittelee. Onko se sitten koulutus, titteli tai jokin tietty rooli, se on kuitenkin jotakin minkä itse koemme merkitykselliseksi. Se kuinka tiukasti jonkin asian itseemme liitämme voi aiheuttaa identiteettikriisin, kun asia mihin olemme itsemme vahvasti assosioineet muuttuu. Työn kautta itseään identifioiva voi kokea vahvemman iskun minuuteen ollessaan etsintävaiheessa ”työpaikkojen välissä” tai jäädessään pois työelämästä kokonaan. Mikä tahansa muutosvaihe, joka tarkoittaa olosuhteiden tai oman roolin muuttumista jollakin tavoin, synnyttää etsimisvaiheen. Kuka olen nyt? Miten itseni määrittelen? Mitä itsestäni nyt ajattelen? Viimeinen on oikeastaan tärkein kysymys – mitä itse itsestäni ajattelen?

Minuusmatka on elämänmittainen muutosmatka

Koska elämän tuomiin muutoksiin emme aina itse voi vaikuttaa, olisi ulkoisiin määritelmät hyvä siirtää omalta iholtaan vähän kauemmas, tarkastelumatkan päähän. Tämä väljyys on iskunvaimennin, joka helpottaa siirtymissä. Kyllä, olen tätä, mutta olen myös monia muita asioita. Titteleiden tai roolien sijaan omaa minuuttaan voi määritellä esim. vahvuuksien kautta; missä kokee olevansa hyvä tai mihin suhtautuu intohimoisesti. Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mitä arvostan liittyvät myös vahvasti käsitykseen omasta itsestään. Nämä ovat muuttuvia asioita, joihin mm. elämänkokemukset vaikuttavat. Emme tokikaan arvosta samoja asioita nyt kuin parikymppisenä ja vahvuudetkin ovat voineet kehittyä yllättäviinkin suuntiin. Siksi minuusmatka on elämänmittainen muutosmatka, jossa on jotakin pysyvää, mutta myös aina tilaa uusille aluille.

Tulevaisuustutkijoiden mukaan ammattinimikkeisiin assosioituminen on ongelmallista, koska ne tulevat muuttumaan. Tulee uusia nimikkeitä, joista meillä ei vielä ole edes tietoa ja vanhoja jää pois. Data, digitalisaatio ja tekoäly hoitavat asioita, jotka mielellämme annamme niiden hoidettavaksi, kunhan saamme tehdä ”jotain parempaa” – jotain minkä ihmisinä hoidamme paremmin kuin kone. Annetaan koneiden hoitaa kirjaustyöt ja tiedonkeruun, jotta meille jää aikaa keskittyä hoitamiseen/ palvelemiseen/ luomiseen/ kokeilemiseen/
innovointiin/ konsultoimiseen/ ratkomaan laajempia kysymyksiä jne. Tästä tekemisen altaasta ei vielä ole kalastettavissa tulevaisuuden titteleitä, koska ne tulevat vielä muuttumaan. Ja tämä on hyvä asia, koska se kääntää huomion ulkoisesta sisäiseen.

Voit olla monia asioita

Sisäisen identiteetin oivaltaminen on paljon merkittävämpää, koska siihen liittyy monia ulottuvuuksia itsestämme. Tähän omaan identiteetti altaaseen voimme laittaa mitä tahansa itseämme kuvaavia asioita – hassuja ja erikoisiakin juttuja, jotka voivat ilmentää hyvinkin erilaisia puolia itsestämme. Ne muistuttavat itseämme siitä, että olen tätä, mutta myös tätä. Keskittymällä ulkoisten roolien sijaan sisäiseen, ylläpidämme monimuotoisuutta itsessämme.

Monimuotoisuuden ylläpitäminen tarkoittaa muutoksen ja kasvun ylläpitämistä. Voit olla monia asioita. Kysymys on pitkälti siitä, että antaa kiinnostuksen johdattaa ja sallii itsensä innostua monenlaisista asioista. Jotkin asiat jäävät yhteen kokeiluun, toisista voi tulla pidempi aikaisia elämän elävöittäjiä ja joistakin voi lähteä rakentumaan jotakin itselleen hyvin tärkeää. Kiinnostuksen kohteista voi syntyä merkittäviäkin uusia avauksia, joista voi syntyä uusia itseilmaisun kanavia ja myös tulonlähteitä. Ne voivat kulkea pienenpinä puroina isomman virtauksen rinnalla tai se voi korvata vanhan kokonaan.

On tärkeä muistaa, että oma identiteetti ei ole pysyvä asia. Sekin kehittyy ja muuttuu elämänkokemuksiemme ja sisäisen muutoksen mukana, jos niin sallimme. Sallitko itsellesi kokeiluja ja uusia avauksia, jotta voisit löytää innostavia asioita? Jopa niin innostavia, joista voisi syntyä uusi ulottuvuus identiteettiisi. Oulun kaupunki lähti muutama vuosi sitten rohkeasti hakemaan vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä. Oulu, joka on ollut pitkään erityisesti teknologiaosaamisestaan tunnettu Suomen Piilaakso, päätti etsiä itsestään taiteellisempaa puolta. Epäilijöitä ja asialle naureskelijoita löytyi. Useamman vuoden johdonmukaisen työn tuloksena mahdottomalta tuntunut asia kuitenkin onnistui! Se vaati asiaansa uskovia ihmisiä ja ajatusmallia, että voimme olla tätä, mutta myös tätäkin. Se vaati näkemään piilevää potentiaalia, joka on selkeän vision kautta nostettavissa esiin. Oulu ei ehkä ole se perinteisin versio kulttuuripääkaupunkia ajatellen, mutta meillä on erityisiä vahvuuksia, jotka tekevät siitä uudenlaisen.

Se, ettei istu perinteiseen muottiin, on oikeasti vahvuus, jos oivaltaa sen monimuotoisen kokonaisuuden, jota jo entuudestaan on ja mitä vielä voisi olla.

5.3.2021

Selviytymisistä kasvutarinoiksi – kyllä tämä vielä kevääksi muuttuu!

Viimeisen vuoden aikana työelämä on kokenut ennennäkemättömän muutoksen, joka on suorastaan murtanut rakenteita uusiksi. Joillekin toimialoille tämä on tarkoittanut täyspysäytystä, mutta monille tämä on ollut sysäys uusiin toimintamalleihin ja opinpolulle, josta todennäköisesti jää hyväksi koettuja malleja käytäntöön myös tulevaisuudessa. Pakon edessä uusiin toimintamalleihin ei ole enää vastarintaa – ei ole, koska ei ole vaihtoehtoja. Täytyy luovia ja ottaa käyttöön niitä ratkaisuja, joita ehkä jo aiemmin on ajateltu, mutta joiden käyttöönottoon ei ole ollut tarpeeksi suurta syytä. Kun vanhat rakenteet romahtavat avautuu tilaisuus rakentaa kokonaan uutta.

Tämä on vaatinut itsensä johtamiskykyä ja näkökulmien keikautusta muutosvastarinnan haastamiseen. ”Uskallanko? Onnistunko? Mitäköhän tästä tulee?” epäilypilvet ovat luovuttaneet ilmatilaa takaisin aina kun uusi kokemus on antanut vanhalle uskomukselle uutta todistusaineistoa. ”Tämähän menikin alkujännityksestä huolimatta hyvin!” Pienenkin pintajännityksen kohtaaminen voimaannuttaa tutkimaan lisää.. Uudessa maastossa on itseään pitänyt ottaa kädestä ja määrätietoisesti viedä eteenpäin, vaikka sisäinen vastustaja olisi sanonut mitä. On se sitten käytännön tasolla tarkoittanut digiloikkaa verkkotyöskentelymoodiin tai moninaisempia suojaustoimia hygieniatason parantamiseksi. Tämä on tarkoittanut rutiinin ja rohkeuden vuoropeliä: hyviä arjen rutiineja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi sekä rohkeutta kohdata uusi tuntematon. Ennakoitavuutta ja varmuutta rakastavalle mielelle tämä aika on erityisen haastavaa, koska kukaan ei osaa sanoa varmaksi milloin erikoisolot päättyvät ja milloin voimme palata takaisin normaaliin.. no jos ei vanhaan normaaliin niin sitten uuteen normaaliin – normaalimpaan kuitenkin!

Proaktiivinen muutoksentekijä

Todennäköistä on, että joudumme vielä pitkään sietämään asioiden epävarmuutta ja monimutkaisuutta. Se on osa uutta normaalia, johon meitä koko viime vuosi on kasvattanut. Kukaan ei tiedä tarkalleen milloin ja miten tilanne alkaa laajassa mittakaavassa helpottaa, mutta valonpilkahduksia horisontissa onneksi siintää. Ja kuten yleensä ennen läpimurtoa tapahtuu notkahdus, kulminaatiopiste, jonka vielä pitää tapahtua ennen kuin tilanne helpottuu. Kärsivällisyyttämme on totisesti koeteltu. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin nähty selviytymistarinoita niin pieniä kuin suuria, jotka ovat syntyneet ratkaisukeskeisyydestä. Selviytymistarinat ovat jalostuneet kasvutarinoiksi, kun muutosta on tehty oman itsensä suhteen proaktiivisesti.

Miltä kasvutarinat sitten ovat näyttäneet? Kasvutarinat ovat moninaisia. Havahtumisia, arvojen kirkastumisia, suunnan muutoksia, ei tätä vaan tätä, päätöksiä, rohkeita avauksia. Rohkeat avaukset ovat tarkoittaneet esim. avointa mieltä työpaikkojen suhteen; miksi en voisi kokeilla jotain aivan muuta? Kuten oulunsalolainen hierojayrittäjä, joka siirtyi viime keväänä rakennuspuolelle betonityöntekijäksi. Työpaikoilla käyneen hierojan toimintaedellytykset heikkenivät dramaattisesti, joten vaihtoehtoja oli mietittävä. Kun tekijällä itsellään ei ollut kynnystä lähteä kokeilemaan uutta, kiinnostava vaihtoehto löytyi. Pandemian aiheuttaman ”työkokeilun” jälkeen hän ei pidä ollenkaan mahdottomana, etteikö jatkossakin voisi tehdä päätyön ohessa jotakin muuta. Pakkopysäytyksen kokemana on tehty myös erilaisia päätöksiä, joita aiotaan pitää yllä myös tilanteen normalisoituessa.

Kasvavilla toimialoilla, joissa asiantuntijoista on suurta kysyntää, työpaikkojen vaihto ollut viime vuonna yllättävänkin kiivastahtista. Se on voinut tarkoittaa jopa kahtakin työpaikan vaihtoa viime vuoden aikana. Myös moni pitkään samassa työpaikassa ollut on etätyöaikana intoutunut hyppäämään uuteen. Kun se viimeisin liima (työkaverit) ovat etäällä, alkaa omaa kokonaistilannettakin arvioimaan tarkemmin. Olenko edelleen tämän jutun takana? Mitä työni minulle antaa? Olisiko osaamiseni paremmin käytössä jossain muualla? Etätyömoodi ei sinällään löysytä sitoutumista, koska monet ovat kotona löytäneet jopa paremmat mahdollisuudet työrauhaan ja keskittymiseen, mutta se tuo jo ennestään toimimattomat asiat vahvemmin esille.

Pandemia-aika on toiminut vahvasti myös arvojen kirkastajana. Merkityksellisyyden johdattamana monet tekevät nyt erilaisia ratkaisuja, kun aiemmin olisivat uskaltaneet. Uskalletaan luopua jostakin mikä ei enää tunnu itselleen tärkeältä ja mennä kohti uutta, jonka tekemisen taakse itse kokee linjautuvansa paremmin. Pakkopysäys on pistänyt pysähtymään ja kohtaamaan itseä. Ja kohtaamisen kautta syntyvät vahvimmat päätökset – ei enää tätä vaan tätä.

Keksi itsesi uudelleen

Kaikenlaiset kokeilut synnyttävät uutta ajattelua; on se sitten uuden työn, harrastuksen tai minkä tahansa itseään kiinnostavan asian suhteen. Itsestään saa monimuotoisemman kuvan ja jo se pelkästään lisää turvan tunnetta näinä keikkuvina aikoina. Mihin kaikkeen minusta vielä onkaan! Muuttunut maailma tarjoaa nyt yhä moninaisempia mahdollisuuksia toimia, joten se haastaa tunnistamaan oman osaamistaan ja sitä miten sitä voisi hyödyntää uudella tavalla uusissa paikoissa. Millaisia mahdollisuuksia kyvyilleni ja osaamiselleni olisi tarjolla?

Millainen yhdistelmiä osaamiseni ja kokemusteni kokonaispaletista voisi rakentua ja millaista osaamista vielä tarvitsisin? Tarvitaan tutkivaa mieltä, että tietää mitä mahdollisuuksia maailma tarjoaa, itsetuntemusta, jotta tietää mikä itseä kiinnostaa ja kasvun asennetta, jotta uudelle olisi avoin.

Kasvun suunta ei ole sarja täydellisiä siirtoja vaan epämääräisiä kokeiluja, epäonnistumisia, tiesulkuja, suunnan muutoksia: ne ovat esteitä tiellä ja niiden ylittämisiä. Oletko tunnistanut millaista muutosta tämä aika on sinua kutsunut tekemään?

2.4.2020

Lataa itsellesi 30 päivän projektikalenteri tästä!Download

Myötätuulta kokeilukulttuurista

Olemme jo pari viikkoa eläneet uutta normaalia ja hyväksyneet, että hetkeen elämä ei ole sellaista mihin olemme tottuneet. Ihmisen kyky adaptoitua on taas näytetty toteen – asiat hoituvat etänä ja ihmiset auttavat. Korona-aallon heijasteista tulevaan riittää spekulaatioita samoin kuin siitä milloin tilanne normalisoituu ja rajoitukset poistuvat. Olisi niin paljon helpompaa suhtautua tähän hetkeen, jos joku voisi ilmoittaa selkeän päivämäärän milloin veräjän portit aukeavat työlle, kouluille ja sosiaalisille kohtaamisille.

Yhteisön merkitystä ei huomaa ennen kuin se on hetkellisesti viety pois. Kun itsestäänselvyys ei olekaan enää itsestäänselvyys, se alkaa kiinnostaa entistä enemmän. Kuinkahan moni Uudellamaalla asuva tuntee nyt yllättävän vahvaa tarvetta päästä käymään Turussa, Tampereella tai Sonkajärvellä? Mäntän taidemuseotkin olisi nähtävä. Mitä näistä ajoista miettisivätkään kansallistaitelijamme Gallen-Kallela, Edelfelt ja Scherfbeck? Mitä he taulujensa kautta haluaisivat meille viestiä? Eivät ainakaan sitä, että olosuhteiden täytyy olla täydelliset, että luomistyö on mahdollista. Kun yhdestä tuubista väri loppuu, tehkää jäljellä olevista uusia sekoituksia – luovikaa ja kokeilkaa uutta!

Juuri nyt tilanne on akuutti uusien toimintamallien kokeiluille, ei silloin kun budjetissa on varaa tuotekehitysyksilölle toimia. Tilanne ei koskaan ole sisäisesti motivoituneempi muutokselle, kun kulminaatiopisteessä, jossa on päätettävä hyppääkö vai palaako laskuvarjoreppu selässä lentokoneessa takaisin. Kun kriisi on päällä, ei ole aikaa epäröintiin vaan on toimittava. Omaa yritystään myrskyssä ohjaavan on uskallettava tehdä päätöksiä, nopeitakin sellaisia, että laiva pysyy pystyssä ja meno vakaana. Olosuhteita vastaan ei kannata lähteä taistelemaan, vaan on löydettävä keinot luovia myrskyssä – mentävä aaltoa päin ja pidettävä ruorista kiinni. Myrskyävää aallokkoa ei voi kesyttää, mutta sen voimaa voi oppia hyödyntämään. Se vaatii hereillä oloa, toimintaa ja päättäväisyyttä. Ääritilanteet vaativat adaptoitumista ja kekseliäisyyttä. Jos nyt päästää ruorista irti jättää tekemättä oman osuutensa tilanteen vakauttamiseksi.

Muutoksen aalloilla seilatessa on tultava tietoiseksi niistä asioista, joita vastaan ei pysty taistelemaan ja niistä mihin oikeasti voit vaikuttaa. Kuinka voit pitää itsesi toimintakykyisenä ja rauhallisena ja luottaa siihen, että sinulla on voima selviytyä tästä. Myrsky ei kestä loputtomiin. Tämä myrsky haastaa nyt meitä kaikkia kasvamaan – jokaista omalla tavallaan. Kun yllättävät olosuhteet koskevat kaikkia, on helpompi pistää asioita perspektiiviin ja kääntää katse tilanteesta selviytymiseen ja ratkaisuihin kuin lamaantuneeseen uhriajatteluun.

Jos päätät tietoisesti ottaa tämän tilanteen mahdollisuutena henkilökohtaiseen kasvuun, voit kysyä itseltäsi mitä uutta voit tässä tilanteessa tehdä ja kokeilla? Miten voisit käyttää tämän ajan ei vain selviytymiseen vaan itseäsi eteenpäin vieden, niin voit sanoa tulleesi tämän ajanjakson läpi itsestäsi jotain uutta oivaltaneena. Miten voisit tuoda elämääsi nyt enemmän sallivaa kokeilukulttuuria, joka voi lähteä viemään sinua yllättäviin suuntiin? Millaisia käsityksiä voisit alkaa itsestäsi haastamaan? Millaista tarinaa olet itsellesi itsestäsi kertonut, että et kykene pysty tai osaa? Kokeileminen kutsuu sinua lempeästi, koska se kuiskii sallivuutta, väliaikaisuutta, luovuttaa ja leikillisyyttä. Kynnystä aloittamiseen on viilattu matalaksi. Muutosaika henkii juuri tätä: lähde nyt kokeilemaan jotakin uutta!

Haastankin nyt ottamaan itsellesi 30 päivän kehitysprojektin. Projekti voi olla pitkään hautomasi ajatus, jonka olet aikonut joskus aikonut toteuttaa: se voi olla jonkun tavoitteen aikaansaaminen, uuden taidon oppiminen tai vaikka jonkun sinua pelottavan asian toteuttaminen. Se voi olla myös jokin tutkimus- tai luomisprojekti, jonka nyt otat asiaksesi polkaista käyntiin. Olipa projektisi jonkun erityisen tyylisuunnan ruuanlaittoa, turhasta tavarasta luopumista, videokuvauksen tai akvarellimaalauksen opiskelua tai verkkoliiketoiminnan suunnittelua, valitse kuitenkin sellainen, jossa haluat kehittyä tai jossa haluat saada jotakin aikaan.

Oma projektisi toimii voimaannuttajana, jotta tullessasi tästä ajasta läpi voit tuntea, että pistit alulle jotakin tärkeää. Tunne kasvusta ja kehityksestä ottaa siivilleen
ja saat tunteen, että menet elämässäsi eteenpäin.

Lataa itsellesi 30 päivän projektikalenteri tästä!Download

19.3.2020

Interventiosta innovointiin

Viimeaikaiset tapahtumat ovat heittäneet meidät ihmiskuntana aikamoiseen muutosaallokkoon, jonka laineet ovat synnyttäneet yllättäviä tapahtumasarjoja, joiden keskellä nyt elämme rajoituksineen ja pysäytyksineen. Unen ja todellisuuden raja tuntuu nyt ohuemmalta kuin koskaan. Tapahtuuko tämä kaikki nyt todella? Mihin tämä erikoinen tilanne meitä ihmiskuntana ohjaa kollektiivisesti? Mikä merkitys näillä tapahtumilla oikeasti on? Mihin meitä ohjataan?

Kaikki mitä olemme pitäneet normaalina ja itsestään selvänä on yhtäkkiä otettu pois. Toimelias elämä kodin ulkopuolella on laitettu pannaan ja kanssakäymistä muiden kanssa on rajoitettu. Näkymätön vihollinen on kyykäyttänyt yhteiskunnan toiminnot. Tapahtumien merkitystä pohdiskellessa tulee mieleen, että ehkäpä me ihmiskuntana todella tarvitsemme tämän intervention. Jopa juurikin tällaisen, joka pysäyttää meidät ja tekee ikävän ilmoituksen rajoituksista, joiden puitteissa tästä eteenpäin hetkeksi eletään. Elämme nyt kollektiivista rauhoittumis- ja elämänarvojen uudelleen kalibroimisaikaa. Interventio tarvitaan, jotta vanha tapa toimia saadaan katkaistuksi ja uusi toimintamalli ajettua sisään.

Meidät pysäytetään itse itseltämme. Sen tekee näkymätön uhka, jota vastaan meillä ei ole aseita ja syy, joka on humaani ja jalo. Kuinka nerokas suunnitelma maailmankaikkeudella onkaan muuttaa meitä tavalla, jonka syy on suojella elämää. Teemme tämän, koska se on kaikkien parhaaksi.

Pysäytyksen merkitys on siinä, että alamme nähdä asioita selkeämmin. Ei meidän muutosvastarintainen mielemme tästä tilanteensa nauti. Sitä pelottaa, että se joutuu pysähtymään ja katsomaan itseään peiliin. Se ei halua muuttua. Ajattelu, jota ruokitaan uhkakuvilla ja pelolla lamaantuu. Se saa luotua oman mielen sisäisen korona-kaappauksen, joka ei näe vaihtoehtoja eikä mahdollisuuksia. Ympäröivän maailman myrskytessä meillä kuitenkin on valta omaan ajatteluumme: millaisessa mielentilassa itseämme pidämme ja millaisia mielikuvilla itseämme ruokimme. Kuinka paljon annamme tilaa kauhuskenaarioille ja niissä vellomiselle on itsestämme kiinni. Kumpaa sutta ruokimme – sitä, joka keskittyy epätoivoon ja pelkoon vai siihen, joka valitsee nähdä kaiken takana olevan merkityksen ja toivon. Tiedostamalla vahvemmin näiden kahden valtataistelun voit valita puolesi – mitä päästät tietoisuutesi ja mitä päätät ruokkia.

Pysäytys on anteeksipyytelemätön herätys. Yksilötasolla joudumme elämän varrella haastavien tilanteiden kautta muuttumaan ja tilanteiden eskaloituessa muuttuminen on pakkoa. Tällä polulla ei voi enää jatkaa. Korona on koko ihmiskuntaa koetteleva kriisi ja meidät on nyt kollektiivisesti pysäytetty miettimään suuntaamme. Millaisia valintoja teemme ja millaisia arvoja kannatamme, koska näiden pohjalta yhteisesti luomme tulevaisuutemme. Jo hyvin lyhyessä ajassa, olemme saaneet havaita aivan uudenlaisen toisista välittämisen ja yhteisöllisyyden nousun. Jokainen teko on vaatinut ideasta toimintaan – prosessin. Päätöksen mennä parvekkeelle laulamaan, johon toiset ovat lähteneet mukaan tai idean iltakymmeneltä tapahtuvasta taputushetkestä sairaalassa työskentelevien kiittämiseksi. Pieniä asioita, mutta ne muodostuvat yllättävän merkityksellisiksi yhteishengen kohotuksiksi – selviämme tästä yhdessä ja yhdessä olemme vahvempia kuin vallitsevat olosuhteet!

Jo hyvinkin lyhyessä ajassa on nähty muutoksia myös ympäristössä. Kun teollisuuden, liikenteen ja energiantuotannon päästöt ovat olleet pysäytyksissä seuraukset on jo tässä ajassa olleet nähtävissä. Pohjois-Italian ilman on raportoitu puhdistuneen ja samanlaisia uutisia on tullut myös Kiinasta. Totaalisen pysäytyksen tila näyttää vaikutuksensa. Venetsian kanaaleissa vedet ovat muuttunut kirkkaiksi houkutellen paikalle jopa delfiinit! Tuntuu uskomattomalta ajatella millaista elpymistä viikon yhteiskunnan toimintojen täysseisautus voi saada aikaan!

Kun pandemia aikanaan laantuu ja rattaat pyörähtävät taas voimallisemmin käyntiin toivon, että tämä aika on tehnyt tehtävänsä ja näyttänyt millaiselta uusi maailman tämän jälkeen voisi näyttää, jota tämä erityinen aika meissä synnyttää. Nyt on pelon sijaan rohkeuden aika! Rohkeuden käyttää ongelmien ratkaisussa omaa luovuutta, rohkeuden kokeiluihin ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Todellinen luovuus syntyy rajoituksista. Rajoitukset pakottavat miettimään vaihtoehtoja ja olemme niiden edessä nyt niin yksilötasolla kuin kollektiivisesti.

Uskon, että tämä aika synnyttää uusia innovaatioita, havahduksia ja uudenlaista ajattelua. Tämä on hyvää aikaa aloittaa itseäsi kehittävä ja innostava projekti, jota olet muilta kiireiltäsi siirtänyt ja tehdä juttuja, jotka tuottavat sinulle iloa ja hyvää energiaa. Niiden avulla pystyt pitämään mielesi kirkkaan ja vastaanottavaisena uusille ideoille.

11.2.2020

Ahkeruus ei ole hyve, jos varastat koneelta töitä!

Do Digital Oulu 2020 – tapahtumassa kohtasivat ihmiset ja teknologia. Syvempää merkitystä työelämästään etsivä yksilö ja digitaalisaatio, joka toimii monen mahdollistajana. Monen mahdollistaja tarkoittaa meistä ja ympäristöstämme kerättyä dataa, jota voidaan hyödyntää mitä villeimmillä tavoilla. Millaisia ratkaisuja exponentiaalisesti kasvavan datamäärän ja teköälyn hyödyntäminen voikaan synnyttää! Miten näillä ratkaisuilla pystytään elämäämme helpottamaan ja mitä se tarkoittaa palveluiden syntymisen muodossa ja toisaalta taas miten asiat heijastuvat työpaikkoihin ja työelämään yleensä?

Isot murroskohdat ja kiihtyvä muutos herättävät aina tunteita – onko kysymys enemmän mahdollisuudesta kuin uhkasta. MItä digitalisaatio ihmiselle merkitsee? Kuinka tunteva ja luova ihminen tämän yhtälön keskellä löytää paikkansa?

Teknologinen muutosvauhti haastaa ihmistä entistä enemmän tunnistamaan itsensä. Kuka minä olen ja mikä minulle on tärkeää? Millaisessa yrityksessä tai organisaatiossa haluan työskennellä? Koska teknologian mahdollisuudet muuttavat maailmaa nyt niin valtavin harppauksin, haastaa se samalla myös ihmistä löytämään oman paikkansa tämän kaiken keskellä. Päästämään irti niistä asioista, jotka eivät ole ihmiselle enää palkitsevia hoitaa vaan tuntevana ja luovana yksilönä keskittymään aivan toisenlaiseen ongelmien ratkaisuun. Uuden synnyttämisen ja monipuoliseen ajatteluun, asioiden yhdistelyyn.

Olemassa olonsa syvempää merkitystä eivät mieti pelkästään ihmiset vaan myös yritykset. Mikä on se syy, jonka takia olemme olemassa: mitä tarkoitusta yritys palvelee ja mitkä ovat arvot, jotka toimintaa ohjaavat. Näiden asioiden äärelle pysähtyminen vaatii ymmärrystä, koska kysymys ei ole asioista, jotka olisivat suoraan mitattavissa. Niistä syntyy kuitenkin se tunnekenttä, jossa ammattilaiset työskentelevät ja luovat. Kysymys on toimintaa ohjaavista arvoista, joiden pohjalta tehdään päätöksiä ja ne hehkuvat yrityksestä ulospäin. Keitä me olemme ja millaista meillä on? Yrityksen hehkuva merkitys heijastuu ulospäin ja toimii vetovoimatekijänä niin potentiaaliselle asiakkaalle, yhteistyökumppanille kuin työntekijöille itselleen.

Oman missionsa kirkastanut yritys on voimaantuneempi. Se tietää kuka se on ja miksi asioita tehdään. Tietoisuus omasta tarkoituksesta auttaa myös tekemään päätöksiä ja kommunikoimaan ulospäin kuka olemme ja mihin toimintamme tähtää. Markkinoinnissa ja viestinnässä ei ole päälle liimatun tuntua, kun yritys hehkuu ulospäin aitouttaan. Meillä on tämän näköisiä aitoja ihmisiä töissä ja haluamme olla ratkaisemassa haasteitasi. Selkeän viestin omaava yritys vetää puoleensa luontaisesti niitä, joihin viesti resonoi.

Muutosvauhdin kiihtyessä on tärkeää tunnistaa ne mahdollisuudet ja se hyvä, mitä digitalisaatio mahdollistaa. Kun taustalla olevat järjestelmät saadaan keskustelemaan keskenään niin, että asioiden hoitaminen helpottuu – triviaalit asiat automatisoituvat. Ihmistä ei enää päästetä tekemään robottien työtä. Ahkeruus ei ole hyve, jos varastat koneelta töitä!, kuten tulevaisuustutkija Ilkka Halava asian hauskasti totesi. Jos rakennusluvan saamiseen menee 6-12 kk (eri kaupungeista riippuen), teknologia mahdollistaisi saman asian tapahtuvaksi parissa sekunnissa. Työntekijän tehtävä muuttuu enemmän konsultatiiviseen ja neuvovaan suuntaan. Työt eivät lopu, mutta ne muuttavat muotoaan ja nojautuvat enemmän suuntaan, jossa ihminen pääsee käyttämään enemmän ihmisominaisuuksiaan: soveltavaa älykkyyttä, tunnetaitoja ja uuden luomista.

Yhä enenevässä määrin vaaditaan rohkeutta olla uuden oppija. Suostua tutkimaan asioita ennakkoluulottomasti ja olemaan uusien asioiden edessä noviisi keltanokka. Uuden oppiminen on koko elämän mittainen matka ja jos suostuu viemään itseään näihin joskus pelottavaltakin tuntuviin kokemuksiin, on kasvun polulla. Moniosaajuus ja monipuolinen kokemus ovat vahvuuksia tulevaisuuden työelämässä, jossa perinteiset palkkatyösuhteet muuttuvat enemmän monien tulovirtojen yhdistelmiin; itsensä työllistämisen ja osa-aikayrittäjyyden suuntaan. Tulojen saanti mallit monimuotoistuvat ja samalla kasvavat myös mahdollisuudet toteuttaa itseään. Oman osaamisen tunnistamisen tärkeys korostuu.

Elämämme koko ihmiskunnan historiassa aivan erityislaatuista aikaa, joka tarjoaa valtavia mahdollisuuksia, mutta myös haastaa löytämään tasapainon tämän kaiken keskellä. Utelias ja oppimiseen nojaava suhtautuminen auttaa jo pitkälle ja kun matkalla löytää niitä itselleen tärkeitä asioita, joita haluaa maailmassa edistää, on löytänyt jo jotain merkityksellistä.

Camilla Tuominen puhui ihmisyydestä ja tunteiden merkityksestä