Haastattelu sisustussuunnittelija Katja Piiroinen 11/2017

Olemme oululaisessa kahvilassa ja ammattisisustajan silmät vaeltavat kahvilan miljöötä uteliain ja arvioivin katsein. -En ole ennen muuten täällä käynytkään, Katja tuumaa. Ennen kuin ehdimme saada kupposet pöytään olen jo kuullut jo pienen kiteytyksen julkisten tilojen sisustuksen uudesta suunnasta ja kokemuksellisuuden merkityksestä.

Katja katsoo maailmaa putki-insinöörin koulutuksella, mutta hyvin visuaalisilla ja kauneutta rakastavilla silmillä. Koulutuspolku ei ole ollut se tavanomaisin – siihen mahtuu mm. täyskäännös luovalta puolelta insinöörin koulutukseen. -Lukion jälkeen kävin kauppaoppilaitoksen enkä tiennyt yhtään mitä haluan tehdä. Sen jälkeen hakeuduin pääkaupunkiseudulle yksityiseen kouluun lukemaan visuaalista markkinointia. En oikeastaan siinäkään vaiheessa tiennyt onko tämäkään millään tavalla minun juttu. Jotenkin vain se ohjautui kohdalleni ja visuaalisuus kiehtoi. Tämän koulutuksen jälkeen tein luovalta puolelta täyskäännöksen ja hakeuduin teknilliseen ammattioppilaitokseen insinöörin koulutukseen. Se oli sellainen ihmeellinen juttu, jota vastaan aluksi taistelin, Katja kertoo.

Rationaalisena ja perusteellisena ihmisinä insinöörin koulutus sopi kuitenkin hyvin ja valmistumisen jälkeen töitä riitti omassa perheyrityksessä. Perheyrityksen konserniin perustettiin maahantuontiyritys, jota Katja pääsi hallinnoimaan ja tekemään visuaalisuutta ja LVI-alan töitä.

Televisiouralle hakemusten kautta

Vuonna 2004 televisiossa oli mainos, jossa haettiin uuteen ohjelmaformaattiin neljää pariskuntaa, joiden tehtävänä oli remontoida ja sisustaa. Katja ajatteli heti mainoksen nähtyään, että tämä on kyllä niin minun juttu – remontoimista ja sisustamista! Televisio-ohjelman tuotannon ympärille liittyvät asiat, kuten tv-kamerat ja julkisuus, jäivät innostukselta täysin varjoon. Katjan sisäinen tunne vain oli niin vahva, että tähän on päästävä mukaan! Hakijapariskuntia oli paljon. Katjan puoliso on jo aiemmin huvikseen ehdottanut yhteen televisio-ohjelmaan hakemista. Hyppönen ja Embuske Experience oli myöhäisillan talk-show ja tuotantotiimi teki yhden suoran lähetyksen jonkun katsojan kotoa. Valtavan hakemusmäärän joukosta Katja puolisoineen valittiin ja ensi kokemus tv-työstä sai alkunsa. -En siinäkään vaiheessa ajatellut, että tv tulee olemaan se minun juttu. Ajattelin, että tämä on nyt vaan jostain syystä tehtävä, Katja muistelee.

Uusi ohjelma formaatti, johon haettiin tavallisia ihmisiä remontoimaan ja sisustamaan, oli nimeltään Unelmakämppä. -Olen kätevä käsistäni ja luonteeltani määrätietoinen ja mies taas enemmän myötäilevä hössöttäjä. Uskon, että tämän perinteisestä näkökulmasta katsottuna roolijaon nurinkurisuuden näki myös tuotantotiimi. Meidät valittiin hommaan ensimmäisenä ja sitten lisäksi vielä kolme muuta pariskuntaa.

Unelmakämppä-ohjelman ideana oli, että jokaisella pariskunnalla on vastaanvanlainen rivitaloasunto, josta remontoinnin kohteena on aina yksi huone per viikko. -Voitimme kaksi ensimmäistä kohdetta (makuuhuone ja pesutilat) ja sitten joku sanoi, että teidän makuuhuone on kuin sisustuslehdestä. Aloin itsekin aprikoimaan, että olenko mä niin hyvä jotenkin ja sitten kun seuraava kohdekin meni hyvin, niin olin itsekin päästä pyörällä, että mitä tässä oikein tapahtuu!

Unelmakämpän tuottaja oli myös suomalaisen ohjelmaformaatin Pientä pintaremonttia toinen keksijä. Hän otti Katjaan myöhemmin yhteyttä ja tarjosi paikkaa uuteen sisustusohjelmaansa. Ohjelman idea oli, että kolmen erilaista suunnittelijaa; ammattilainen, harrastaja ja aloittelija kilpailevat keskenään. Suunnittelijoita informoitiin, että ennen kameran eteen menoa pitää olla suunnitelma. -Aivan noviisina olin piirtänyt millimetripaperille pohjakartan, johon huonekalut oli sijoitettu uudestaan. Sen lisäksi olin kirjoittanut paperille viisi ranskalaista viivaa työselostuksineen, että mitä tehdään. Viereen tuli sisustussuunnittelija, jolla oli kankaita, valaisinta, tyynyä ja tietokoneella piirretty pohjapiirustus. Toisella puolella oli Teuvo Loman, joka on huippuhyvä piirtämään ja taidepläjäys jo itsessään. Voin sanoa, että ajattelin siinä vaiheessa, että jos tuolla ”yläkerrassa” on joku, niin nyt on se hetki imaista minut lattian sisään! En voi esitellä kameroille ja ihmisille kahta paperia, jotka minulla on tässä pöydällä.

Tilannetta ei helpottanut se, että sisustustoimeksiannon antanut pariskunta ilmoitti budjetikseen 500€, johon Katja oli spontaanisti naurahtanut ja kysynyt oikeaa summaa.. Homma tuntui valuvan kokonaan käsistä. Kulmikkaiden hetkien jälkeen kävikin ilmi, että myös asiakas oli insinööri ja varsin tykästynyt Katjan selkeään ja toteutettavaan suunnitelmaan. Tilaus meni siis tiimin keltanokalle!

Kun ohjelmaa esitettiin tv:ssä alkoi puhelin piristä ja voitokkaita suunnitelmia tekevällä sisustajalla alkoi tilauskirja täyttyä. -Olin ihmeissäni kaikesta hyvästä palautteesta, vaikka sisäisesti edelleen epäilin kykyjäni.

Yhtäaikaa ohjelmanteon kanssa Katja aloitti Tampereen Ammattikorkeakoulussa sisustussuunnittelijan opinnot. Todellinen koulu oli kuitenkin ohjelman tekeminen. Ammattilaisten tekemisen vierestä seuraaminen toi lyhyessä ajassa valtavasti oppia. Viralliset sisustussuunnitellijan opinnot kuitenkin jatkuivat, kunnes kaksi opettajaa alkoi hienovaraisesti kyseenalaistaa homman järkevyyttä, kun heidän oppilaansa tekee näkyvää tv-uraa ja töitä alalla täyspäiväisesti. Lopulta työprojektit veivät Katjan mennessään ja valmistuminen jäi.

Haaste on heitetty

Luonteva tv-esiintyminen oli pistetty merkille myös Kouvolan rakentajamessujen järjestäjätaholla. Messuille tarvittiin pääesiintyjää ja Katja sai yllättävän yhteydenoton. -Kieltäydyin tarjouksesta kohteliaasti. En ollut koskaan puhunut ison yleisön edessä ja ajatus suorastaan pelotti. Soittaja ei perääntynytkään helpolla vaan soitti toisen kerran ja lopulta huomasin sanovani kyllä. Ajattelin, että jos nyt puoliväkisellä tarjotaan tällaista tilaisuutta, josta saa vielä rahaa, niin miksi en lähtisi kokeilemaan? En ollut koskaan puhunut mikrofoniin, joten kyllähän sekin jo tuotti oman jännityksensä. Sain kaverilta kannettavan kaiuttimen ja mikrofonin, jolla harjoittelin puolen tunnin sisällön. Kuulostelin miltä ääneni kuulostaa mikrofoniin puhuttuna ja menin esiintymään! Kun ensimmäinen esitys oli loppu porukka lähti nauraen ja taputtaen pois. Olin aivan äimistynyt. En todellakaan koe olevani mikään vitsinkertoja ja olin aivan hämmästynyt yleisön reaktioista ja siitä kuinka hyvin koko homma meni! Jäin istumaan tyhjään saliin ja ihmettelemään koko tilannetta. Siitä selvittyäni soitin äidille. Olin niin tyytyväinen, että otin kiinni siitä tarjotusta tilaisuudesta ja voitin itseni. Olin aivan täpinöissä!

-Oli loppujen lopuksi hyvin luontevaa puhua asiasta mistä tietää ja kun sisältö on harjoiteltu hyvin. Elävän yleisön edessä on niin paljon voimaannuttavampaa, kun saa kontaktin yleisöön ja näkee ilmeet ja reaktiot. Se oli niin paljon innostavampaa kuin että kamera tököttää siinä vieressä. Se on aivan taivaallinen tunne! Ennen esitystä miettii jo, että saanko jo aloittaa?!? Minulla on kuulemma opettajamainen puhetyyli, kun esiinnyn. Kerron paljon faktoja ja esimerkkejä, mutta puhun hyvin opettajamaisesti, opettajatyylillä. Joskus joku on kysynytkin, että et sä opettajaksi rupeis?, Katjaa hymyilyttää.

Omasta jaksamisesta

Heti kun tv-työt alkoivat Katjan tilauskanta puuroitui täysin. Homma oli räjähtää käsiin. Päivät menivät tv-kuvauksissa ja illat sisustustöissä. Yritys työllisti myös muita ja töitä oli niin paljon kun ikinä ehti tekemään. -Lopulta havahduin siihen, että yhtenä perjantai-iltana klo 22:30 olin toimistolla Mannerheimintiellä ja lysähdin tuoliin ja tajusin, että mulla ei ole elämää! Olin aivan loppu! Seuraavana maanantaina irtisanoin toimitilat ja sanoin työntekijöilleni, että minun täytyy hommata elämä. En voi enää täällä takahuoneessa yksin tehdä näitä duuneja eikä tämä ole sitä mitä haluan.

Liiketoimintaan tehtiin muutoksia ja maahantuontifirma siirrettiin Katjan kotiosoitteeseen Espooseen. Yritys oli ollut Suomen toiseksi suurin ulkoporeammeiden maahantuoja, mutta nyt toimintaa muutettiin niin, että sisustustyöt otettiin keskiöön ja maahantuontipuoli sai hiipua.

Katja muistelee vuosien 2005-2009 olleen hyvin työntäyteisiä. Homma meni pahimmoillaan niin lennokkaaksi, että Helsingin ja Oulun lentoasemilla oli auto parkissa odottamassa. Elämä oli jatkuvaa pientä matalalentoa ja suhausta paikasta toiseen.

-Omaa jaksamista ja elämän tasapainoa on saanut opetella. Hyvin työorientoituneena ihmisenä on pitänyt opetella sanomaan ei, vaikka tarjolla olisi ollut kuinka ihania ja mielenkiintoisia projekteja. Teen työtäni niin intohimolla ja paras kiitos on se kun asiakas itkee ja halaa. Se on mieletön tunne eikä sille voi laittaa hintalappua! Sen takia teen tätä!

Katja haluaa olla toteuttamassa muutoksia myös yrityksille. Nettikauppa on kasvanut ja kivijalkakauppojen sisustuksiin ja elämyksellisyyteen tulisi panostaa. Ulkomailla tämä kokemuksellisuus kaupankäynnissä on viety paljon pidemmälle ja sitä puolta olisi tärkeä myös täällä kotimaassa korostaa. -Pienyrittäjien auttaminen tuntuu todella tärkeältä ja sitä haluan olla tekemässä.