Muutosmaastossa

Kun lähdet tekemään elämääsi ison muutoksen ja astut täysin uuteen maastoon et voi välttyä korpeilta, jotka väijyvät puiden latvoissa ja raakuvat epäillyksen ääniä matkalaisen korviin. Äänet kumuloituvat sitä voimakkaammiksi mitä suurempi on oma epäilyksen tunteesi. Jatkat matkaasi aistit avoinna ja tuntosarvet valppaina. Kaikki on uutta ja tuntematonta. Lähtöpisteesi on kadonnut puiden siimekseen ja tunnet todella olevasi omillasi. Luotat kuitenkin reppusi sisältöön, moninaisiin työkaluihin ja sisäiseen tunteeseen, että olet tehnyt oikean valinnan. Mieli on matkakumppanina se haastavin. Se nostaa toisinaan mekkalan kuin kuriton koira, joka vaatii huomiota ja haukkuu kaikelle pelottavalle, heikkona hetkenään pelkästään varjoille.

Matkalla tulee haasteita. Sinua koetellaan. Et saakaan majaasi pystyyn ajoissa ja joudut nukkumaan sateen kastelemissa vaatteissa. Kenkäsi ovat hiertäneet rakkoja ja välillä matkan teko pysähtyy kokonaan. Tulet sentään olet saanut aikaiseksi ja nukahdat korppien raakuntaa kuunnellen. Taivaalla loistaa kuu valaisten maastoa ja tyynnyttäen matkalaisen mielen. Huomenna on taas uusi päivä ja uudessa maastossa kulkeminen tuntuu päivä päivältä sujuvammalta. Olet jo nyt nähnyt kirkaampia tähtitaivaita kuin koskaan aikaisemmin, erikoisempia metsäpolkuja ja löytämättömiä marjapaikkoja. Tunteesi vaihtelevat ihmetyksestä, epäluuloon ja toivosta laamaannukseen. Olet välillä miettinyt asuuko alueella sittenkin karhuja. -Olin varmasti hullu, kun lähdin?!?

Kuriton koira on kuitenkin jo tyyntynyt varsin mukavaksi matkakumppaniksi. Se ei enää jaksa haukkua olemattomia vaan astelee reippaasi vierellä jopa innokkaana kirittäen matkalaisen tahtia. Maisemat vaihtuvat ja polku alkaa selkeytyä ja muuttua tieksi. Näet viittoja. Huomaat lähestyväsi kylää. Sinun pitäisi olla väsynyt, mutta huomaat, että jalkasi nousevat entistä kevyemmin. Koet uudenlaista selkeyttä, jota et ole aiemmin kokenut. Tietoisuutta, joka ei heijastu tajuntaasi kirjojen aukeamilta. Sisäistä voimaa, jota vain voitetut haasteet ovat kasvattaneet.

Muutos ei ole koskaan suoraviivainen prosessi vaan polveileva, kasvattava matka. Monesti emme edes mielellämme lähde kohti muutosta tai kohtamaan asiaa, joka meitä pelottaa. Keksimme syitä, viivyttelemme ja teemme kaikkemme, että emme joutuisi katsomaan pelottavaa asiaa silmästä silmään. Mieltä on harhautettava, että pelkomekanismit iske jarrusireenejään päälle. Kurittomalle koiralle on annettava muuta tekemistä. Näytettävä suuri, herkullinen luu palkkioksi, johon sen huomio kiinnittyy. Palkkio muutosmatkasta saa lähtemään liikkeelle.

Muutos voi lähteä myös tilanteesta, jossa ei ole vaihtoehtoja. Muutos on vaistämätön tosiasia. Joudut muutoksen kanssa silmätysten vastoin tahtoasi. Pettymyksen ja toivottomuuden laakso tuntuu houkuttelevalta. Sisäisessä kamppailussa merkittäväksi nousee kyky päästää irti lopputuloksesta ja tulevaisuuteen heijastetuista odotuksista. Antautumisella tilanteeseen ja päästämällä irti. Syvällisen hyväksymisen kautta asiat avautuvat askel kerrallaan. Vaikka kaikkia vastauksia ei ole saatavilla, luota, että tällä kaikella on merkitystä ja asiat järjestyvät.

Mitä enemmän kasvatat itsessäsi joustamiskykyä, käsillä olevaan tilanteeseen adaptoitumista, sitä paremmin pystyt muutoksissa pärjäämään. Muutosvaiheessakin on mahdollista säilyttää tasapaino ja luottamus, että haasteista huolimatta asiat järjestyvät ja rohkeus on palkitaan.