Interventiosta innovointiin
Viimeaikaiset tapahtumat ovat heittäneet meidät ihmiskuntana aikamoiseen muutosaallokkoon, jonka laineet ovat synnyttäneet yllättäviä tapahtumasarjoja, joiden keskellä nyt elämme rajoituksineen ja pysäytyksineen. Unen ja todellisuuden raja tuntuu nyt ohuemmalta kuin koskaan. Tapahtuuko tämä kaikki nyt todella? Mihin tämä erikoinen tilanne meitä ihmiskuntana ohjaa kollektiivisesti? Mikä merkitys näillä tapahtumilla oikeasti on? Mihin meitä ohjataan?
Kaikki mitä olemme pitäneet normaalina ja itsestään selvänä on yhtäkkiä otettu pois. Toimelias elämä kodin ulkopuolella on laitettu pannaan ja kanssakäymistä muiden kanssa on rajoitettu. Näkymätön vihollinen on kyykäyttänyt yhteiskunnan toiminnot. Tapahtumien merkitystä pohdiskellessa tulee mieleen, että ehkäpä me ihmiskuntana todella tarvitsemme tämän intervention. Jopa juurikin tällaisen, joka pysäyttää meidät ja tekee ikävän ilmoituksen rajoituksista, joiden puitteissa tästä eteenpäin hetkeksi eletään. Elämme nyt kollektiivista rauhoittumis- ja elämänarvojen uudelleen kalibroimisaikaa. Interventio tarvitaan, jotta vanha tapa toimia saadaan katkaistuksi ja uusi toimintamalli ajettua sisään.
Meidät pysäytetään itse itseltämme. Sen tekee näkymätön uhka, jota vastaan meillä ei ole aseita ja syy, joka on humaani ja jalo. Kuinka nerokas suunnitelma maailmankaikkeudella onkaan muuttaa meitä tavalla, jonka syy on suojella elämää. Teemme tämän, koska se on kaikkien parhaaksi.
Pysäytyksen merkitys on siinä, että alamme nähdä asioita selkeämmin. Ei meidän muutosvastarintainen mielemme tästä tilanteensa nauti. Sitä pelottaa, että se joutuu pysähtymään ja katsomaan itseään peiliin. Se ei halua muuttua. Ajattelu, jota ruokitaan uhkakuvilla ja pelolla lamaantuu. Se saa luotua oman mielen sisäisen korona-kaappauksen, joka ei näe vaihtoehtoja eikä mahdollisuuksia. Ympäröivän maailman myrskytessä meillä kuitenkin on valta omaan ajatteluumme: millaisessa mielentilassa itseämme pidämme ja millaisia mielikuvilla itseämme ruokimme. Kuinka paljon annamme tilaa kauhuskenaarioille ja niissä vellomiselle on itsestämme kiinni. Kumpaa sutta ruokimme – sitä, joka keskittyy epätoivoon ja pelkoon vai siihen, joka valitsee nähdä kaiken takana olevan merkityksen ja toivon. Tiedostamalla vahvemmin näiden kahden valtataistelun voit valita puolesi – mitä päästät tietoisuutesi ja mitä päätät ruokkia.
Pysäytys on anteeksipyytelemätön herätys. Yksilötasolla joudumme elämän varrella haastavien tilanteiden kautta muuttumaan ja tilanteiden eskaloituessa muuttuminen on pakkoa. Tällä polulla ei voi enää jatkaa. Korona on koko ihmiskuntaa koetteleva kriisi ja meidät on nyt kollektiivisesti pysäytetty miettimään suuntaamme. Millaisia valintoja teemme ja millaisia arvoja kannatamme, koska näiden pohjalta yhteisesti luomme tulevaisuutemme. Jo hyvin lyhyessä ajassa, olemme saaneet havaita aivan uudenlaisen toisista välittämisen ja yhteisöllisyyden nousun. Jokainen teko on vaatinut ideasta toimintaan – prosessin. Päätöksen mennä parvekkeelle laulamaan, johon toiset ovat lähteneet mukaan tai idean iltakymmeneltä tapahtuvasta taputushetkestä sairaalassa työskentelevien kiittämiseksi. Pieniä asioita, mutta ne muodostuvat yllättävän merkityksellisiksi yhteishengen kohotuksiksi – selviämme tästä yhdessä ja yhdessä olemme vahvempia kuin vallitsevat olosuhteet!
Jo hyvinkin lyhyessä ajassa on nähty muutoksia myös ympäristössä. Kun teollisuuden, liikenteen ja energiantuotannon päästöt ovat olleet pysäytyksissä seuraukset on jo tässä ajassa olleet nähtävissä. Pohjois-Italian ilman on raportoitu puhdistuneen ja samanlaisia uutisia on tullut myös Kiinasta. Totaalisen pysäytyksen tila näyttää vaikutuksensa. Venetsian kanaaleissa vedet ovat muuttunut kirkkaiksi houkutellen paikalle jopa delfiinit! Tuntuu uskomattomalta ajatella millaista elpymistä viikon yhteiskunnan toimintojen täysseisautus voi saada aikaan!
Kun pandemia aikanaan laantuu ja rattaat pyörähtävät taas voimallisemmin käyntiin toivon, että tämä aika on tehnyt tehtävänsä ja näyttänyt millaiselta uusi maailman tämän jälkeen voisi näyttää, jota tämä erityinen aika meissä synnyttää. Nyt on pelon sijaan rohkeuden aika! Rohkeuden käyttää ongelmien ratkaisussa omaa luovuutta, rohkeuden kokeiluihin ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Todellinen luovuus syntyy rajoituksista. Rajoitukset pakottavat miettimään vaihtoehtoja ja olemme niiden edessä nyt niin yksilötasolla kuin kollektiivisesti.
Uskon, että tämä aika synnyttää uusia innovaatioita, havahduksia ja uudenlaista ajattelua. Tämä on hyvää aikaa aloittaa itseäsi kehittävä ja innostava projekti, jota olet muilta kiireiltäsi siirtänyt ja tehdä juttuja, jotka tuottavat sinulle iloa ja hyvää energiaa. Niiden avulla pystyt pitämään mielesi kirkkaan ja vastaanottavaisena uusille ideoille.
