Haastateltavana valokuvaaja Petteri Löppönen, LumoImage.

Petterin vinkit yrittäjyys-polkua ajattelevalle?

• Pohjatyö on tärkeä tehdä hyvin! Tee laskelmat ja liikentoimintasuunnitelma. Laskelmat ovat hyviä, koska silloin konkretisoituu millä summalla pärjää vuodessa. Arvioi kaikki mahdolliset kulut ja sitä kautta mieti mikä voisi olla oman työn tuntihinta. Suosittelen esim. yrittäjyyskoulutusta, koska opintojen puitteissa tehdään liiketoimintasuunnitelma, joka toimii hyvänä pohjana. Liiketoimintasuunnitelmaa ei välttämättä muuten tulisi tehtyä.
• Älä lähde myymään alussa liian halvalla, koska hintoja on vaikea lähteä jälkeenpäin nostamaan. Kuvauskeikkaa täynnä oleva kalenteri ei välttämättä tarkoita, että homma olisi kannattavaa. Pitää olla itsevarmuutta ja oman työn ja osaamisen arvostusta sen verran, että pystyy pyytämään sen millä pystyy elämään. Mieti millaista asiakasryhmää haluat houkutella.
• Kasvata osaamistasi jatkuvasti esim. oman aihealueesi webinaareilla ja seuraa blogeja maailmalta. Näin saat inspiraatiota ja osaamisestasi itsevarmuutta ja samalla saat varmuutta pyytää palveluistasi asianmukainen korvaus. Itseopiskelu on tärkeää.
• Ole aktiivinen ja verkostoidu. Hyödynnä somea ja digitaalista markkinointia.

Kerrotko vähän omaa taustaa?

Olen kotoisin Helsingistä ja lapsuuteni vietin merellisissä maisemissa, Suomenlinnassa. Ylioppilaskirjoitusvuoden jälkeen menin armeijaan laivastoon, Upinniemeen. Merisotakoulussa yksi tehtävistäni oli toimia mm. venekuskina. Peruspalvelusajan jälkeen jatkoin reserviupseerikouluun ja myöhemmin toimin myös kouluttajana merisotakoulussa.

Armeijan jälkeen aloitin opiskelut hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdollisessa ammattikorkeakoulussa, Haaga-instituutissa. Rahoitin opintoja ja keräsin kokemusta opintojen ohessa monenlaisista ravintola-alan töistä; tein yövuoroa Hotelli Seasiden vastaanotossa ja toimin Hotelli Presidentissä pikkolona. Kiinnostuin myös opiskelupaikan tarjoamista kansainvälisistä vaihto-ohjelmista. Ensin onnistuin saamaan työharjoittelupaikan Brysselin Renaissance-hotellista ja myöhemmin matkasin puoleksi vuodeksi vaihto-opiskelijaksi Bangkokiin, Thaimaahan.

Restonomiksi valmistumisen jälkeen polku oli vähän aikaa varsin vivahteikas. Kun matkalippujen varaus verkossa – projektityö loppui ulkomaalaisen työnantajan mennessä konkurssiin käännyin henkilövuokraus firma Adeccon puoleen. Heidän kautta sain monenkirjavaa työkeikkaa Finnkinon varastolta videokasettien pussittajasta ja pikkujoulusesongin tarjoilijaksi. Ajattelin, että kaikesta oppii!

Sitten sain vinkkauksen kaveriltani, että Radisson SAS Hotels & Resorts hakee Management training ohjelmaan porukkaa ja pääsin Prahaan revenue management – harjoittelijaksi, joka tarkoittaa käytännössä tuottojohtamista eli miten hotellihuoneita myydään kannattavasti. Työskentelin hotellin Revenue Managerin alaisuudessa ja huomasin tietotaitojeni kasvaessa aidosti innostuvani asiasta. Työ oli analyyttistä. Tilasto-ohjelmia pyöriteltiin, ennustettiin kysyntää ja sitä kautta hotellin myyntiä.

Kohtalokas unohdus

Laitoin harjoittelujakson päätyttyä Radisson SAS:in pääkonttorille Brysseliin kyselin josko heillä olisi Assistant Revenue Managerin tehtäviä jossakin päin maailmaa. Hotellin johtaja antoi suosituksen, mutta kirjoitti suositukseen, että Petteri etsii Revenue Managerin töitä ja unohti kokonaan Assistant-sanan pois! Asian huomattuani aprikoin, että onkohan tämä nyt vähän liian isoihin saappaisiin hyppäämistä. Asiaa hetken puntaroituani ajattelin, että eihän se maksa mitään, jos ei kokeilekaan – kyllä mä jotain tiedän! Ainut paikka missä kyseinen paikka oli tarjolla oli Oulussa.

Oulussa oli tarjolla yhdistetty toimi Varaamopäälikkö/Revenue Manager, johon tulin valituksi. Työ oli hotellihuoneiden, kokoustilojen ja ravintolapalveluiden varausta. Ehdin olla toimessa n. 1 ½ vuotta, kun Radisson-ketjulla tuli organisaatiomuutos ja koko huonevaraamotoiminto (joka oli kaikissa hotelleissa) keskitettiin keskusvaraamoon. Yllättävää käännettä aikani sulateltuani päädyin ratkaisuun, että muutan työni perässä Helsinkiin. Ja niin jatkoin Revenue Managerin tehtävissä nyt Helsingissä ja vastuullani oli 3-4 hotellia, joiden hotellimyyntikysyntää ja huonemyynnin kehitystä seurasin; tein huonemyyntibudjetteja ja pyörittelin excel-taulukoita.

Juuri ennen Helsinkiin muuttoa olin kuitenkin tavannut Oulussa tulevan elämänkumppanini Jennin. Kolmen tuottojohtamis- ja budjetointivuoden jälkeen tunsin, että tämä polku oli jo niin kuljettu ja niin päätin muuttaa sydämen johdattamana takaisin Ouluun. Alan töitä ei tosin ollut Oulussa tarjolla. Päätin hakea uutta suutaa työelämälleni opintojen kautta ja hain ja pääsin Oulun yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä. Jäin siis Helsingin paikastani opintovapaalle ja kun KTM-tutkinto oli graduvaiheessa sain ilmoituksen, että pitäis palata takaisin töihin pääkaupunkiseudulle. “Eiii” ajattelin mielessäni ja niin päätin nostaa ankkurin ylös aiemmasta toimestani ja jäin Ouluun, vaikka työtilanne ei ollut helppo!

Valmistuin juuri globaalin taloustaantuman alkaessa vuonna 2008. Uudella tutkinnolla päätin hakea nyt kaikkea sisäiseen laskentaan liittyviä toimia. Lähetin varmasti satoja hakemuksia ja pääsinkin työvoimatoimiston kautta yhteen yritykseen kirjanpidon harjoittelijaksi. Mutta taantuma vaikutti siihenkin, että kyseinen yritys ei pystynyt palkkaamaan uusia työntekijöitä siihen sisäisen laskennan tehtävää, johon olisin halunnut. Kyllä siinä vähän aikaa pyörittelin peukaloita, että mitäs tässä nyt alettaisiin tekemään.

Siinä vaiheessa valokuvaus oli ollut harrastukseni jo muutaman vuoden ajan. Gradun teon aikaan aloitin Torniossa valokuvaajan ammattitutkinnon. Menin Tornioon sillä ajatuksella, että opin lisää valokuvauksesta eikä siinä vaiheessa käynyt mielen vieressäkään, että koskaan tekisin sitä rahasta tai työkseni! Kun ihmiset alkoivat nähdä kuviani ja antoivat hyvää palautetta ja sain oikeita, rahallisia toimeksiantoja, aloin miettimään, että voisin laittaa toiminimen. Yritysten kanssa laskuttaminenkin olisi niin helpompaa. Siihen asti olin hakenut verotoimistosta freelance-verokortin ja sen kanssa puljaaminen oli vaikeaa, kun välillä oli keikkoja ja välillä sain työttömyyspäivärahaa. Kun sain vain noin puolet verotuksen jälkeen itselle, tulin siihen tulokseen toiminimen laittaminen olisi varmasti se järkevin ratkaisu.

Etsiessäni uutta suuntaa työttömänä menin suorittamaan PSK:n aikuisopintokeskukseen yrittäjän ammattitutkinnon. Tärkein motiivi oli saada oikeaa yrittäjän arkeen liittyvää osaamista, koska monet opettajista olivat toimineet myös yrittäjinä. Ratkaisun hetket ajoituvat keväälle 2011, kun aiemman työn ansiosidonnaisuus oli katkolla ja siinä vaiheessa oli pakko tehdä joku liike. Mitään koulutukseeni tai aiempaa työkokemukseeni liittyvää ei ollut tarjolla, mutta jotain oli pakko keksiä. Mietin, että valokuvaus on kyllä se intohimo, jota tykkään tehdä ja maksavia asiakkaitakin on jo ollut ja hyvää palautetta on tullut. Niinpä laskelmien ja arvioiden jälkeen päätin, että laitan toiminimen ja katsotaan tuleeko tästä mitään. Siitä on nyt 6  ja puoli vuotta aikaa.

Aluksi kalenteri näytti tyhjää. Ensimmäiset toimeksiannot olivat häitä ja sitten aikaisempien hotellikontaktien kautta aloin saada hotellihuonekuvauksia koko Suomessa. Siitä se sitten lähti.

Koetko, että sinulla oli johonkin asiaan liittyvää pelon voittamista ennen kuin lähdit tälle yrittäjyys polulle?

Ehkä jotakin yleistä epävarmuspelkoa, että mitä jos ei onnistukaan ja jo se, että perustat yrityksen on ison “mörön” kohtaamista. Mitähän kaikkia maksujakin tulee! Aluksi kalenteri näytti vain tyhjää. Toisaalta on edelleen sama juttu, että tilauskirja täyttyy n. 2 vko:a ennen. Ajan kanssa olen vain oppinut, että se on tämän työn luonne, että kuvauskeikat varataan viikkoa/kahta ennen. Täytyy luottaa, että hommia tulee. Onhan se niinkin, että eihän niitä hommia itsestään tule – täytyy myös itse olla aktiivinen. Juurikin tämän takia liityin heti Oulun yrittäjiin, että voin käydä heidän järjestämissä tilaisuuksissa ja kertoa kuka olen ja mitä teen ja sitä kautta saada kontakteja. Olen myös BNI-organisaatiossa ja pyrin verkostoitumaan ja näyttämään naamaani eri paikoissa ja kertomaan mitä teen. Sitten on sosiaalinen media, jossa pyrin olemaan aktiivinen eli jakamaan kuvia ja luomaan tunnettuutta sillä tavoin. Se on kyllä myös hyvin kustannustehokasta mainontaa. Yleisesti ottaen tärkeää on luottamuksen tunteen kasvattaminen. Täytyy vain luottaa, että hommia tulee. Sitten täytyy tietenkin tehdä itse työ hyvin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Luottamuksen tunne kumpuaa tätä kautta myös.

Mitä olet ajatellut yrittäjyydestä tätä ennen (omaa yrittäjyyttä)?

Ehkä se on ollut ennemmän negatiivista.. Mielikuvat eivät olleet positiivisia; työtä aamusta iltaan, stressi iskee ja ihmissuhteet menee, eikä kauheasti oikeasti jää rahaa. Kyllä se mielikuva oli enemmän tämäntyylinen kuin positiivinen. Minusta yleinen mielikuva on neljän vuoden aikana tullut paljon positiivisemmaksi. On syntynyt paljon start-uppeja ja hehkustusta yleisesti. Ehkäpä osittain myös pakon sanelemana, kun muualta ei työtä saa niin ihmiset alkavat itse työllistämään itsensä.

Teetko itse kaiken mitä yrittämiseen liittyy vai oletko ulkoistunut joitakin toimintoja?

Osaamisen puolesta voisin kyllä tehdä oman kirjanpitonikin myös itse, mutta olen kokenut, että se ei ole se juttu mihin haluan aikaani käyttää, joten olen ulkoistanut kirjanpitopalvelut. Jos tulisi jotain ongelmaa, niin voisin aina kääntyä ammattilaisen puoleen näissä asioissa.

Jos ajattelet yrittäjyyspolkua taaksepäin, niin mitä sanoisit sille Petterille, joka 7 vuotta sitten koulun penkillä istui ja mietti ammattivalokuvaajaksi alkamista ja yrittäjyyttä?

Sanoisin, rohkeasti vaan! Ehkä sanoisin myös, että kannattaisi keskittyä valokuvauksessa tiukemmin johonkin tiettyyn osa-alueeseen eli tehdä selkeäpää palvelujen differointia. Jos olisi joku tietty genre mitä kuvaisin, niin ihmiset voisivat Suomessa tietää sen perusteella paremmin; “Aah, se on se Petteri, joka kuvaa näitä juttuja” – vaikka huippu hääkuvaaja. Olen edelleen sellainen yleisvalokuvaaja, että teen yrityspuolta, tuotekuvausta, henkilökuvausta ja lapsi- ja perhekuvausta. Toisaalta on ollut pakko tehdä, koska Oulu on kuitenkin suhteellisen pieni paikka. Jotta pärjää taloudellisesti on vähän pakko tehdä kaikkea, mutta isommassa paikassa, kuten Helsingissä riittää kun ihmiset tietävät mihin olet erikoistunut ja valitsevat sinut sen perusteella. Täällä se ei välttämättä toimi. Muista valokuvaajista erottautumisen vuoksi tätä asiaa kuitenkin miettisin siinä alkuvaiheessa jo. Palvelujen differointia miettisin siis vieläkin tarkemmin eikä tyyliin “kaikkea kaikille”.

Onko sinulla ollut matkan varrella tärkeitä mentoreita tai muita inspiroivia tekijöitä, joiden avulla olet päässyt urallasi eteenpäin?

Seurasin aikanaan paljon ulkomaisia valokuvaus-blogeja ja joitakin amerikkalaisia kuvaajia, jotka jakoivat paljon omaa osaamistaan. Esim. yksi sivusto on kokonaan omistettu valaistukselle (www.strobist.blogspot.com) ja millaisia kikkoja ja tekniikoita voit käyttää valaistuksen suhteen. Tämä avasi ammatillisesti silmäni kuinka upeaa jälkeä voi saada oikealla valaistuksella aikaan! Näistä on saanut inspiraatiota ja itsevarmuutta. Oman osaamisen kasvamisen myötä uskaltaa myös tarjota palveluita muille ja luottaa, että palveluista maksetaan. Yksi hyvä lähde on ollut esim. www.creativelive.com, jossa on webinaareja eri aihealueista. Olen käynyt kymmeniä ja kymmeniä kursseja näiden webinaarien kautta silloin, kun olin työtön ja halusin kehittyä valokuvaajana. En voi korostaa liikaa kuinka tärkeää on itseopiskelu ja oman osaamisen jatkuva kehittäminen.

Mikä on parasta ammattivalokuvaajana?

Ehdottomasti vapaus, että saa itse päättää kalenteristaan ja menemisistään. Omalla laillaan työn myös jännittävyys, että pääsee tilanteisiin ja paikkoihin, joihin ilman kameraa ei pääsisi. Hauskinta ja haastavinta on ihmisten kohtaaminen kuvaustilanteissa, joka on oikeastaan loputon oppimisalue, jossa voi kehittyä aina. Siinä tarvitaan hyvää ihmisten lukemisen kykyä.

Onko sinulla ambitioita tästä eteenpäin?

Tykkään enemmän dokumentaarisesta kuvauksesta kuin koneella kuvien käsittelystä ja muokkauksesta. Tilanteiden ja henkilöiden aitous ja journalistinen puoli on kiinnostavaa, että ehkäpä siinä voisi olla yksi suunta johon kehittyä tulevaisuudessa. Sitä polkua olis kiva lähteä joskus kokeilemaan ja katsoa mihin se johtaa!