Onko identiteettisi muutoksen esteenä?
Jos sinun pitäisi yhdellä sanalla määritellä itsesi, mitä sanot? Kuka sinä olet? Pysähdy asian äärelle oikeasti hetkeksi ja mitä paperiin kirjoittaisit? Olen..
Tällaisen kysymyksen eteen jouduin joitakin vuosia sitten yhdessä seminaarissa ja täytyy sanoa, että en edes muista mitä siihen kirjoitin. Se mikä oikeasti oli hämmästyttävää, oli vastausten kirjo. Määritelmiä oli ammattinimikkeistä koulutukseen, sukupuoleen, asuinpaikkakuntaan tai johonkin rooliin: olen toimittaja, olen opiskelija, olen insinööri, olen espoolainen, olen äiti jne. Mutta sitten kouluttaja kysyi vastasiko kukaan omalla nimellä? Koko porukasta nousi vain yksi käsi pystyyn. Noin 20-vuotias nuori mies heilutti kättään ja totesi, että ”minä vastasin, että olen Alexander”. Pienen äimistyneen hetken jälkeen kaikki naurahtivat jotenkin noloissaan, että niin, olisiko tähän voinut vastata niinkin yksinkertaisesti?! Jokainen jäi varmasti omalta osaltaan miettimään miksi juuri sen tietyn määritelmän kaikista mahdollisista olikaan valinnut itseään kuvaavaksi. Olisihan sitä tosiaan vain voinut valita oman etunimensä..
On mielenkiintoista hoksata mitä omaksi identiteetiksi määrittelee. Onko se sitten koulutus, titteli tai jokin tietty rooli, se on kuitenkin jotakin minkä itse koemme merkitykselliseksi. Se kuinka tiukasti jonkin asian itseemme liitämme voi aiheuttaa identiteettikriisin, kun asia mihin olemme itsemme vahvasti assosioineet muuttuu. Työn kautta itseään identifioiva voi kokea vahvemman iskun minuuteen ollessaan etsintävaiheessa ”työpaikkojen välissä” tai jäädessään pois työelämästä kokonaan. Mikä tahansa muutosvaihe, joka tarkoittaa olosuhteiden tai oman roolin muuttumista jollakin tavoin, synnyttää etsimisvaiheen. Kuka olen nyt? Miten itseni määrittelen? Mitä itsestäni nyt ajattelen? Viimeinen on oikeastaan tärkein kysymys – mitä itse itsestäni ajattelen?
Minuusmatka on elämänmittainen muutosmatka
Koska elämän tuomiin muutoksiin emme aina itse voi vaikuttaa, olisi ulkoisiin määritelmät hyvä siirtää omalta iholtaan vähän kauemmas, tarkastelumatkan päähän. Tämä väljyys on iskunvaimennin, joka helpottaa siirtymissä. Kyllä, olen tätä, mutta olen myös monia muita asioita. Titteleiden tai roolien sijaan omaa minuuttaan voi määritellä esim. vahvuuksien kautta; missä kokee olevansa hyvä tai mihin suhtautuu intohimoisesti. Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mitä arvostan liittyvät myös vahvasti käsitykseen omasta itsestään. Nämä ovat muuttuvia asioita, joihin mm. elämänkokemukset vaikuttavat. Emme tokikaan arvosta samoja asioita nyt kuin parikymppisenä ja vahvuudetkin ovat voineet kehittyä yllättäviinkin suuntiin. Siksi minuusmatka on elämänmittainen muutosmatka, jossa on jotakin pysyvää, mutta myös aina tilaa uusille aluille.
Tulevaisuustutkijoiden mukaan ammattinimikkeisiin assosioituminen on ongelmallista, koska ne tulevat muuttumaan. Tulee uusia nimikkeitä, joista meillä ei vielä ole edes tietoa ja vanhoja jää pois. Data, digitalisaatio ja tekoäly hoitavat asioita, jotka mielellämme annamme niiden hoidettavaksi, kunhan saamme tehdä ”jotain parempaa” – jotain minkä ihmisinä hoidamme paremmin kuin kone. Annetaan koneiden hoitaa kirjaustyöt ja tiedonkeruun, jotta meille jää aikaa keskittyä hoitamiseen/ palvelemiseen/ luomiseen/ kokeilemiseen/
innovointiin/ konsultoimiseen/ ratkomaan laajempia kysymyksiä jne. Tästä tekemisen altaasta ei vielä ole kalastettavissa tulevaisuuden titteleitä, koska ne tulevat vielä muuttumaan. Ja tämä on hyvä asia, koska se kääntää huomion ulkoisesta sisäiseen.
Voit olla monia asioita
Sisäisen identiteetin oivaltaminen on paljon merkittävämpää, koska siihen liittyy monia ulottuvuuksia itsestämme. Tähän omaan identiteetti altaaseen voimme laittaa mitä tahansa itseämme kuvaavia asioita – hassuja ja erikoisiakin juttuja, jotka voivat ilmentää hyvinkin erilaisia puolia itsestämme. Ne muistuttavat itseämme siitä, että olen tätä, mutta myös tätä. Keskittymällä ulkoisten roolien sijaan sisäiseen, ylläpidämme monimuotoisuutta itsessämme.
Monimuotoisuuden ylläpitäminen tarkoittaa muutoksen ja kasvun ylläpitämistä. Voit olla monia asioita. Kysymys on pitkälti siitä, että antaa kiinnostuksen johdattaa ja sallii itsensä innostua monenlaisista asioista. Jotkin asiat jäävät yhteen kokeiluun, toisista voi tulla pidempi aikaisia elämän elävöittäjiä ja joistakin voi lähteä rakentumaan jotakin itselleen hyvin tärkeää. Kiinnostuksen kohteista voi syntyä merkittäviäkin uusia avauksia, joista voi syntyä uusia itseilmaisun kanavia ja myös tulonlähteitä. Ne voivat kulkea pienenpinä puroina isomman virtauksen rinnalla tai se voi korvata vanhan kokonaan.
On tärkeä muistaa, että oma identiteetti ei ole pysyvä asia. Sekin kehittyy ja muuttuu elämänkokemuksiemme ja sisäisen muutoksen mukana, jos niin sallimme. Sallitko itsellesi kokeiluja ja uusia avauksia, jotta voisit löytää innostavia asioita? Jopa niin innostavia, joista voisi syntyä uusi ulottuvuus identiteettiisi. Oulun kaupunki lähti muutama vuosi sitten rohkeasti hakemaan vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä. Oulu, joka on ollut pitkään erityisesti teknologiaosaamisestaan tunnettu Suomen Piilaakso, päätti etsiä itsestään taiteellisempaa puolta. Epäilijöitä ja asialle naureskelijoita löytyi. Useamman vuoden johdonmukaisen työn tuloksena mahdottomalta tuntunut asia kuitenkin onnistui! Se vaati asiaansa uskovia ihmisiä ja ajatusmallia, että voimme olla tätä, mutta myös tätäkin. Se vaati näkemään piilevää potentiaalia, joka on selkeän vision kautta nostettavissa esiin. Oulu ei ehkä ole se perinteisin versio kulttuuripääkaupunkia ajatellen, mutta meillä on erityisiä vahvuuksia, jotka tekevät siitä uudenlaisen.
Se, ettei istu perinteiseen muottiin, on oikeasti vahvuus, jos oivaltaa sen monimuotoisen kokonaisuuden, jota jo entuudestaan on ja mitä vielä voisi olla.
